Törmäsin netissä ilmoitukseen taidepäiväkirjakurssista – ja se kolahti! Olin jo pidempään kaipaillut jotain uutta arkeen ja kurssi-ilmoitus tuntui kuin tilauksesta hyppäävän silmilleni ja kehottavan painokkaasti: Osallistu nyt!
Niinpä ilmoittauduin. Kurssi oli kolmen viikon mittainen verkkokurssi ja tarkoitus oli maalata päivittäin. Valitsin muutamasta eri vaihtoehdosta akvarellikurssin, jonka aihepiirinä olivat kasvit. Maalaaminen on muuten loistava tapa kanavoida ja purkaa tunteita sekä ajatuksia, joita voi olla vaikea ilmaista muulla tavoin. Maalaamisessa ympäristö unohtuu ja tekeminen tempaa täysin mukaansa. Aika kuluu kuin siivillä.
Kurssi oli tarkoitettu niin aloittelijoille kuin pidemmälläkin oleville maalareille ja mikä parasta, kurssille osallistumiselle oli matala kynnys: ei tarvinnut ”osata” maalata! Sivellintä en nimittäin ollut pitänyt kädessäni lähes 30 vuoteen, joten tuo matala kynnys tuntui todella vapauttavalta. Ei tarvinnut keskittyä piirtämis- tai maalaustekniikkaan, vaan pääpaino oli omassa ilmaisussa, kokeilemisessa, tässä hetkessä olemisessa ja intuitiossa.
Tärkeintä taidepäiväkirjassa on prosessi, ei lopputulos
Aiheiltaan kurssi eteni ohjaajan laatiman suunnitelman mukaan, mutta jokainen kurssilainen toteutti omaan maalauksensa täysin omista lähtökohdistaan. Maalaaminen tapahtui ilman mitään malleja ja jokaisen lopputulos oli siten täysin erilainen. Olikin mielenkiintoista nähdä, miten eri lailla ihmiset käsittelivät eri aiheita ja mitä itse kunkin paperille piirtyi.
Tärkeintä taidepäiväkirjamaalaamisessa on prosessi, ei lopputulos. Maalaus tai piirros voi muuttaa suuntaansa maalaamisen aikana montakin kertaa ja maalaamisen voi lopettaa tai sitä voi jatkaa silloin ja sillä tavoin, kuin tuntuu hyvältä. Omia maalauksia oli mahdollista esitellä kurssiin liittyvässä suljetussa Facebook-ryhmässä, mutta pakollista se ei ollut. Töitä ei arvioitu, koska se ei tämänkaltaisessa maalaamisessa ole mitenkään perusteltua.
Alkuun hiukan jännitin, miten maalaamiseni ylipäätään lähtee liikkeelle, kun edellisestä kerrasta oli niin kauan. Oli kuitenkin helpottavaa havaita, että minkäänlaista ”jumia” ei tullut. Kun pääsin alkuun, työskentely ja prosessi alkoi edetä aivan kuin itsestään. Tässä auttoivat myös ohjaajan maalaushetkien alussa pitämät lyhyet mindfullness-harjoitukset. Rentoutuneena oli helpompi orientoitua aiheeseen ja aloittaa maalaaminen.
Taidepäiväkirjakurssille oli helppo osallistua, sillä välineet olivat hyvin yksinkertaiset; vesivärit, paperia sekä ehkä musta tussi ja väriliituja. Peruslaatu välineissä oli riittävä. Kurssia varten voi hankkia aivan erityisen sidotun taidepäiväkirjankin, mutta vallan mainiosti selvisi vesiväripaperilehtiöllä.
Maalaamista kannattaa pitää yllä
Kirsikkana kakun päällä kurssi sisälsi lupauksen, että maalaamista voi jatkaa 1-2 viikon välein pidettävissä Taidepäiväkirja -Live maalaushetkissä Zoomissa. Maalaushetkiin voi osallistua niin pitkään kuin haluaa, vaikka varsinainen kurssi loppuisikin. Tämä auttaa pitämään taidepäiväkirjaa ja maalausharrastusta yllä. Kurssin jälkeen säännöllinen maalaaminen saattaa helposti jäädä unholaan ja siksi aktivoivat yhteiset maalaushetket ovat hyödyllisiä ja tarpellisia. Lisäksi yhdessä maalaaminen on hauskaa, vaikka jokainen työskenteleekin oman työnsä parissa.
Kurssin ohjaaja oli asiantunteva, luottamusta herättävä ja kannustava. Lempeä, ymmärtävä ohjeistaminen poisti viimeisetkin jännityksen rippeet, jos sellaisia jollakulla kurssilaisella oli.
Aivan ihana, voimaannuttava kurssi. Suosittelen!
Jos kiinnostuit Taidepäiväkirjasta tai muutenkin maalaamisesta, katso lisätietoa:
ART-HUB: Luovuus. Mitä enemmän sitä käytät, sitä enemmän se lisääntyy.
VOIMAPUU 