Voimaa taiteesta ja kulttuurista, Voimapuu

TEEMA: Voimaa taiteesta ja kulttuurista

Posted by

Voimapuun ajankohtaista -palstalla julkaistujen taide- ja kulttuuriaiheisten teematekstien yhteenveto

Voimapuun helmi-maaliskuun teema oli ”Voimaa taiteesta ja kulttuurista ”, joka on myös yksi blogin pääaihealueista. Aiheen alta löytyy tällä hetkellä 28 erillistä postausta.

Tässä yhteenvedossa sivutaan kulttuurijuhlapäiviä alkaen Minnan Canthista saamelaisten kansallispäivään, naistenpäivää unohtamatta. Lisäksi kirjoitan musiikista, kuvataiteesta, teatterista ja ruokakulttuurista arjen voimavaroja tukevina keinoina.

Taide ja kulttuuri kuuluvat jo itsessään osaksi jokaisen hyvinvointia. Hyvinvointia voidaan myös tietoisesti pyrkiä edistämään taiteen ja kulttuurin keinoin. Taide- ja kulttuuritoiminnalla on ainakin neljä välineellistä vaikutusta ihmisen hyvinvoinnin kannalta:

  • taide elämyksenä
  • taiteen ja kulttuuritoiminnan yhteys hyvään koettuun terveyteen, parempaan työkykyyn ja hyvän elämän kokemuksiin
  • kulttuuritoiminnan myötä syntyvä yhteisöllisyys ja verkostot
  • taiteen, rakennetun ympäristön, arkkitehtuurin ja sisustamisen vaikutukset viihtyisämmän elinpiirin ja työympäristön luomiseksi

Taiteen välityksellä ihmisellä on:

  • mahdollisuus tunnistaa oma luovuutensa
  • harjoittaa taidetta joko harrastuksena tai ammattina
  • mahdollisuus nauttia taiteen kokijana ja yleisönä toisten luovuudesta
  • mahdollisuus vaikuttaa ja osallistua oman yhteisönsä ja yhteiskunnan arvoihin ja kehittymiseen

Kulttuurin ja taiteen avulla ihminen voi nauttia arjen estetiikasta, toteuttaa itseään ja keskittyä mielihyvää tuottaviin asioihin. Tutkimusten mukaan kulttuuritapahtumiin osallistuminen edistää terveyttä ja lisää elinvuosia.


Voimaa taiteesta ja kulttuurista, Voimapuu

Minna Canthin päivä

Tasa-arvon päivä. Liputuspäivä. 19.3.2019 tuli kuluneeksi 175 vuotta Minna Canthin, suomalaisen kirjailijan, liikenaisen ja yhteiskunnallisen vaikuttajan syntymästä.

Kuuntelin TV 1:n ja MTV3:n aamuohjelmia, joissa haastateltiin Minna Canthin elämää paljon tutkinutta tietokirjailija ja tutkija Minna Maijalaa sekä kirjailija Sirpa Kähköstä ja kirjailija, ohjaaja Juha Hurmetta. He toivat esille Minna Canthin elämää ja tuotantoa monelta eri näkökulmalta.

En ole aiemmin erityisemmin syventynyt tämän vuosina 1844 – 1897 eläneen uljaan naishenkilön tarinaan, mutta nyt jostain syystä olen innostunut. En siksi, että olisin feministi, vaan siksi, että yleisesti kaikki vanha ja historiallinen on alkanut kiinnostaa yhä enemmän.

Minulla on jopa luettavana tällä hetkellä kirjailija Minna Rytisalolta 2018 ilmestynyt teos Rouva C, joka kertoo Minna Canthin (alkujaan Ulrika Wilhelmina Johnssonin) elämästä osin fiktiivisesti. Pieniä tarinoita Rouva C:n elämästä, joita faktatiedon puuttuessa on elävöitetty fiktiolla.

Minna Canth oli 7 lapsen äiti, uranainen, yhteiskuntakriitikko ja ”kuntoilija”. Hän jäi leskeksi ja yksinhuoltajaäidiksi ennen 7. lapsensa syntymää miehensä Ferdinand Canthin kuoltua 1879. Minna Canthin elämässä on monia yhtymäkohtia tämän päivän naisen elämään.

Juha Hurme antoi Minna Canthille kuntoilijan tittelin siitä syystä, että tämä 1800-luvun moderni nainen hoiti fyysistä kuntoaan juoksemalla mm. rappuja ja Kuopion Puijon rinnettä ylös ja alas. Hän on siis nykyisen vertikaalijuoksun ja ”rappujuoksun” äiti.

Minna Canth otti aikanaan kantaa vahvasti monenlaisiin yhteiskunnallisiin asioihin jopa niin vahvasti, että sai osakseen myös paljon kritiikkiä ja paheksuntaa. Hän oli ajattelultaan kaikenlaista syrjintää vastaan, oikeudenmukainen, ns. pienen ihmisen ja tasa-arvon puolestapuhuja. Jo 1800 -luvulla nainen on siis voinut luoda uraa ja saada äänensä kuuluville – kymmeniä vuosia ennen kuin naisilla oli edes äänioikeutta!

Sirpa Kähkönen luonnehti Minna Canthia ”älyllisen naisen suojelupyhimykseksi” ja Juha Hurme suositteli kaikille luettavaksi Minna Canthin kirjoituksen ”Kuinka meistä tuli kirjailijoita”.


näytelmä_niin kuin taivaassa, Voimapuu”Niin kuin taivaassa”

Huokailin, etten ole käynyt teatterissa ainakaan vuoteen… Päätin lopettaa huokailun ja varata liput näytelmään. Kun varaa ja maksaa liput esitykseen, täytyy olla hyvä syy perua se. Sama pätee konsertteihin.

Ja tulee lähdettyä, niin kuin nytkin… Näytelmä oli nimeltään ”Niin kuin taivaassa”. Se on Kay Pollakin (s. 1938) elokuvan pohjalta tehty näytelmä, joka kertoo kuorossa laulamisen voimaannuttavasta vaikutuksesta ja siitä, kuinka kuoronjohtaja yrittää koota yhtenäisen äänen hyvin erilaisten ihmisten joukosta.

Edellä mainitun pääaiheen lisäksi näytelmä kertoo tietysti myös rakkaudesta. Vai olikohan se toisin päin… että pääaihe olisikin ollut rakkaus? Olipa kummin päin tahansa, varsinkin näytelmän ensimmäinen puoliaika oli rentouttavaa katsottavaa. Toisella puoliajalla putosin hiukan kärryiltä juonen suhteen.

Lieneekö ollut tarkoituskin, että katsojalla jäi hiukan epäselvyyttä esimerkiksi siitä, kuoliko päähenkilö näytelmän lopussa vai ei, tai saiko kuoro vietyä loppuun tärkeän esiintymisensä? Jokaisella katsojalla lienee tuosta oma oletuksensa ja noita kysymyksiä jäin myös itse näytelmän jälkeen pohtimaan.

Toisaalta näytelmät, joissa kaikki ei ole itsestään selvää, ovat mielenkiintoisia. Toisaalta taas useimmilla ihmisellä on tarve ymmärtää juoni ja sen käänteet ja siksi ehkä on vaikeaa sietää epämääräisyyksiä ja keskeneräisyyksiä.

Tulkitaanko esitys tai mikä tahansa taideteos silloin huonoksi, jos sitä ei täysin ymmärrä tai putoaa ns. kärryiltä? Ei välttämättä… on vain vaikea muodostaa omaa mielipidettä…ja eikä mielipidettä, ainakaan kriittistä, oikein uskalla sanoa äänenkään, jos vaikka onkin ainoa, joka ei ymmärtänyt. 😉

No, joka tapauksessa, oli ihanaa päästää irti arjesta ja rentoutua!

Milloin viimeksi olet käynyt teatterissa, entä elokuvissa?

Voimapuusta löytyy muutamia teatteri- ja elokuva-aiheisia postauksia esim:

Anna Karenina – rakkauden dramatiikkaa
Nauruterapiaa
Elämyksiä elokuvissa


Voimaa taiteesta

Naistenpäivän kunniaksi pistäydyin pitkästä aikaa taidenäyttelyssä. Kotikaupunkini, Joensuun Taidemuseo Onnissa oli esillä 4 virolaisen taiteilijan näyttely ja samassa pihapiirissä Taidekeskus Ahjossa paikallisen oppilaitoksen Riverian opiskelijoiden yhteisnäyttely.

Lisäksi taidemuseo Onnissa on nähtävillä joensuulaisen kuvataitelija Tarja Malisen interaktiivinen, digitaalisia elementtejä hyödyntävä veistos Onni. Vastoin museon yleisiä käytänteitä Onni -teosta saa ja jopa pitää koskea. Kosketus saa lapsihahmon sylissä olevan pallon elämään.

Tarja Malisen tuotantoon kävin tutustumassa myös viime keväänä Taidepyöräilyn yhteydessä: Taidetta luonnossa ja galleriassa.

Tarja Malinen: Onni (2018-19)
neeme_kulm_28_rukoustaNeeme Külm: 28 rukousta

Rentouttava parituntinen taidenäyttelyissä antoi jälleen mukavasti virtaa ja virikkeitä. Näyttelyssä oli monia ajatuksia herättäviä teoksia. Erityisesti ”28 rukousta” oli mieleen painuva. Teokseen liittyvä musiikki teki kokonaisuudesta erityisen vaikuttavan.
Suosittelen molempia näyttelyjä lämpimästi!


tulpaanit(Image by Olga1205 on Pixabay)

HYVÄÄ NAISTENPÄIVÄÄ!

8.3 vietetään Naistenpäivää. Juhlitko naistenpäivää?

Itse suunnittelin tekeväni jotakin mukavaa, ehkä käydä taidenäyttelyssä tai teatterissa tai vaikkapa jalkahoitajalla. Joskus olen käynyt ystävän kanssa kahvikupposella tai viinilasillisella. Joku vuosi taas puoliso on kokannut jotain hyvää naistenpäivän kunniaksi. Minulle päivä on siis enemmänkin oman hyvinvoinnin päivä – rentouttava päivä itselle.

Kansainvälistä naistenpäivää on vietetty 8. maaliskuuta 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Naistenpäivä ei alkujaan ollut päivä, jolloin naisille ostettiin kukkia ja availtiin ovia. Sosialistinen naisliike aloitti naistenpäivän vieton vuonna 1911 osana taistelua naisten oikeuksien puolesta.

Länsimaissa naistenpäivä menetti poliittisen leimansa, kun YK vuonna 1977 julisti sen naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päiväksi. Se on monissa maissa vapaapäivä, länsimaissa lähinnä äitienpäivään verrattava melko neutraali juhla.

Teollistuneiden länsimaiden ulkopuolella naistenpäivä on edelleen merkittävä tapahtuma, jonka avulla pyritään kiinnittämään huomiota naisten oikeuksiin ja yhteiskunnallisiin epäoikeudenmukaisuuksiin.

Suomessa on aika ajoin jopa pohdittu, kannattaako päivää juhlia. Onko päivällä enää merkitystä naisten oikeuksien ja tasa-arvon näkökulmasta?

Löysin kiinnostavan artikkelin (2018) YLE:n Elävän arkiston blogista naistenpäivään liittyen. Artikkelissa esitellään 22 dokumenttia ja haastattelua kiinnostavista naisista.

Naisia elämänsä pääroolissa – dokumentteja ja haastatteluja innostavista naisista
(Lähde Yle, Elävän arkiston artikkelit, v.2018)


Maistelumenu - kasviskakkua, chorizoa, pihviä ja juustoja, VoimapuuRuokakulttuuria

Ruokaa voi harrastaa monin eri tavoin. Kotona kokkaamisen lisäksi ruoanlaittoa voi harrastaa esimerkiksi ruokaseuroissa, erilaisilla kursseilla, bloggaamalla ruoanlaitosta tai käydä esimerkiksi makumatkoilla eri puolilla kotimaata tai maailmaa.

Ruokainspiraatioita saa tv-ohjelmista, lehdistä, kauppojen reseptilehtisistä, keittokirjoista, blogeista ja somesta. Internetin kautta ideoita voi hakea ulkomaita myöten.

Jauhopeukalot ja metsästäjä-keräilijät ovat erityisessä arvossa. Kotiruuan valmistuksessa kiinnitetään myös erityistä huomiota siihen, mistä ruoka on peräisin. Nykyistä ruokakulttuuria ja harrastusta kuvaa myös se, että moni haluaa viljellä itse ja kokeilee jopa ruoaksi sopivien hyönteisten kasvattamista.

Kokkaaminen on monelle itsensä toteuttamista

Moni kokeilee mielellään uusia ruokalajeja ja osa suorastaan rentoutuu ruuanlaiton parissa. Itse kuulun em. mainittuun porukkaan. ”Kokeilukeittössä” on nimensä mukaisesti innostavaa kokeilla jotain uutta tai vanhaa reseptiä.

Voimapuun Retroruokaa -aihealueelle kirjoitan kokemuksiani muutamien vuosikymmenien takaisista arkiruoista ja niiden valmistuksesta. Monet kokeilemani ”vanhan ajan” reseptit ovat makumuistoja omasta lapsuudestani.

Culinaria -aihealueella kokkaamme yhdessä puolisoni kanssa. Useimmiten on kysymys laajemmista useamman ruokalajin tai makulautasten kokonaisuuksista ruokajuomineen. Ruoanlaitto on koko päivän kestävä tapahtuma. Useimmiten maut tai annoksen asettelu lautaselle eivät ole laadultaan priimaa, mutta tärkeintä onkin itse ruoanlaiton prosessi ja luova toiminta rentoutumisesta puhumattakaan.

Kurkista eri maiden keittiöihin:
Ruokakulttuurit voivat vaihdella huomattavasti eri puolilla maailmaa


linnut_nuotit

Musiikki tekee hyvää

Kävin viime viikolla rentoutumassa sekä sinfoniaorkesterin että puhallinorkesterin konsertissa. Konserttiin lähteminen irrottaa arjesta. Konsertissa ei voi myöskään selata kännykkää, vaan ”joutuu” syventymään – musiikkiin.

Nykypäivä on oikeastaan melko kummallinen. On oikein keksittävä keinoja, joilla päästä irti sähköisistä laitteista, kuten tietokoneesta, tabletista tai kännykästä. Kännykkä on pahin, koska se kulkee aina mukana. Rauhaa ei saa missään, ”pakko” on katsoa vähän väliä, onko tullut uusia sähköpostiviestejä, mistä Facebookissa puhutaan jne.

Konsertissa on siis pakko luopua kännykän selaamisesta vähintäänkin pariksi tunniksi. Kännykkä on todellakin kokonaan suljettava, mikä on hyvä asia – sitä ei siis voi selata edes äänettömällä. Pari tuntia ilman kännykkää tekee todella hyvää.

Tarkoitukseni ei kuitenkaan varsinaisesti ollut kirjoittaa kännykän käytöstä, vaan musiikin hyvää tekevistä vaikutuksista:

  • musiikki laskee kehon stressitasoa ja vaikuttaa immuunijärjestelmään.
  • musiikki lisää serotoniinin ja oksitosiinin tuotantoa.
  • musiikki alentaa verenpainetta ja pulssia.
  • musiikki rauhoittaa, rentouttaa ja kohottaa mielialaa.

Toki riippuu muusikin lajista, onko sen vaikutus stimuloiva vai rentouttava, mutta joka tapauksessa musiikin avulla pääsee mukavasti irti stressaavista ajatuksista, jos niin haluaa. Musiikilla tosin on taipumusta edistää myös ongelmanratkaisua.

Edelleen musiikki toimii hyvänä mielialan kohottajana vaikkapa ikävien arkiaskareiden lomassa. Siivouspäivänä mielimusa riittävällä volyymillä saa lattialuutun heilumaan ihan uuteen tahtiin. Kokemuksesta voin lisäksi kertoa, että vielä paremmin luuttu heiluu, jos ”hoilottaa” kovaan ääneen mukana – siis sisäisestikin puhdistavaa. Suosittelen!

Voimapuu-blogissa musiikin voimaannuttavista vaikutuksista voi lukea esim. seuraavista postauksista :

Voimaa musiikista
Tunnelmallista urkumusiikkia
Iiro ja Mozart


Sajos, Saamelaisalueen kulttuurikeskus, VoimapuuSajos, saamelaiskulttuurikeskus Inarissa

Helmikuussa on monta kulttuurijuhlapäivää

Helmikuun kalenterissa on useita kulttuurijuhlapäiviä kuten 5.2 Runebergin päivä, 6.2 Saamelaisten kansallispäivä ja 28.2 Kalevalan päivä. Yleensä juhlapäiviä juhlistetaan jollakin tavoin, kuten vaikkapa Runebergin päivää syömällä Runebergin torttuja.

Saamelaisten kansallispäivä tuli itselleni tutuksi asuessani Pohjois-Suomessa lähes 10 vuoden ajan. Ennen muuttoani Lappiin saamelaiset ja saamelainen kulttuuri olivat melko tuntemattomia asioita.

Ensimmäisen kerran kohtasin saamelaisuuden käydessäni Arktikumissa, arktisessa keskuksessa ja Lapin maakuntamuseossa, jossa on oma osastonsa saamelaiselle kulttuurille.

Saamelaisten rikas kulttuuriperintö teki minuun tuolloin melkoisen vaikutuksen ja muistan ajatelleeni, että kun kerrankin olen näin lähellä ko. kulttuuria, tutustun siihen niin syvällisesti kuin suinkin mahdollista.

Kävin kansalaisopistossa mm. pohjois-saamenkielen peruskurssin, jolla käsiteltiin kielen lisäksi myös muita keskeisiä saamelaiseen kulttuuriin liittyviä aiheita kuten esimerkiksi pukeutumista, Saamenmaan asuinaluetta, tapakulttuuria jne.

Saamen kielen opit eivät tosin kovin hyvin jääneet mieleen, koska kieltä ei ollut mahdollista juuri arjessa käyttää. Joitakin sanoja muistan vielä, ja sen, että Suomessa puhutaan kolmea eri saamenkieltä.

Kävin tutustumassa myös Siidaan, saamelaisten kansallismuseoon ja luontokeskukseen Inarissa. Saamelaisten elämänrytmissä on kahdeksan vuodenaikaa; kevään, kesän, syksyn ja talven lisäksi kevätkesä, syyskesä, syystalvi ja kevättalvi. Jokaiseen vuodenaikaan kuluvat omat toimensa varsinkin porotaloutta harjoittavissa saamelaisperheissä.

Saamelainen ei ole lappalainen!

Se, mihin olen yllätyksekseni törmännyt vielä aivan lähiaikoina, on suomalaisen ns. kantaväestön käyttämä vanha nimitys saamelaisista: lappalainen. On oikeastaan käsittämätöntä, että vastikään kuulin termiä käytettävän TV-ohjelmassa jopa toimittajan suulla!

Mikä on tärkeää ymmärtää saamelaisuudesta ja tuli myös itselleni hyvin selväksi Lapissa asuessani on se, että historiantutkimuksen mukaan lappalainen on yleisnimitys erämaaseutujen metsästystä harjoittaville asukkaille – se ei ole saamelaisen synonyymi.

Nykyään sanaa lappalainen merkityksessä saamelainen pidetään jopa halventavana. Lappilainen taas on Lapissa asuva henkilö, eikä sellaisenaan tarkoita saamelaista, vaan on maakunnan asukkaiden yleisnimitys.

Alla linkki saamelaisten viralliseen kansallislauluun Sámi soga lávlla (The National anthem of the Sami-People) (Youtube)

Hyvää Saamelaisten kansallispäivää ke 6.2!


Lue myös:

Muut TEEMA -artikkelit


Vinkkejä voimaantumiseen:

Löydä oma voimapuusi, Voimapuu


 

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s