Hylätyt talot – muistojen pihat

Pari kuukautta sitten kirjastossa käydessäni löysin Kamera -lehdestä uusia valokuvausideoita, kuten mm. jäkälät ja autiot talot. Idea autiotalon kuvaamisesta jäi mieleeni ja toteutin kuvausretken viime viikonloppuna.

Kovin kauas ei tarvinnut lähteä autiotaloa etsimään. Vain noin 20 km päässä nykyisestä asuinpaikastani sijaitsee kokonainen autiokylä. Tosin talojen purkaminen on jo alkanut ja siksikin piti kiirehtiä kuvaamaan ennen kuin kaikki on maan tasalla ja mennyttä.

Oli minulla toinenkin syy mennä kuvaamaan juuri kyseiseen paikkaan; olen asunut kylässä noin 1/3 osan aikuiselämästäni. Kuvausretkestä tuli siis myös muistojen retki.

 

 

Voimauttavaa vai ei?

Jos en olisi käynyt lähes vuosittain kylän liepeillä sienestämässä ja retkeilemässä, olisin varmaankin järkyttynyt siitä näystä, minkä nyt kuvausretkelläni kohtasin. Näky oli surullinen.

 

 

Suurin osa kauniista pihoista oli kasvanut umpeen ja talot olivat surkeassa kunnossa. Kaikkiin taloihin ei kannattanut astua edes sisään, koska lattiat olivat niin lahoja. Miten voimauttavaa on käydä paikoissa, joihin sisältyy paljon hyviä ja kauniita muistoja, mutta näky on edellisen kaltainen?

Miksi ihmiset käyvät rajantakaisessa Karjalassa, vaikka matkalla tulee vastaan toinen toistaan huonommassa jamassa olevia teitä ja rakennuksia? Lapsuuden- ja nuoruudenaikaiset talot ovat usein joko hyvin ränsistyneitä tai kokonaan purettu. Ympäristö on lähes tunnistamattomassa tilassa.

Kaikesta huolimatta nuo paikat herättävät muistoja, sellaisiakin, jotka ovat olleet kokonaan unohduksissa. Ehkä siinä on se taika, miksi täytyy palata kerta toisensa jälkeen samoille paikoille, samoja polkuja tallaamaan.

Mikä on muistelun merkitys?

Muistoja ja muistelua voi lähestyä myös hiukan teoreettisemmin. Tiedetään, että muistelu auttaa ihmistä rakentamaan omaa identiteettiä ja muodostamaan omasta elämästä eheän kokonaisuuden. Muistelun avulla voi jakaa elämänkokemuksiaan toisten kanssa. Muistelu auttaa rakentamaan siltaa menneisyyden ja nykyisyyden välille, mikä lisää elämän tarkoituksellisuuden tunnetta.

 

 

Valokuva on hyvä muistelun väline varsinkin silloin, kun omia muistoja ei ole jakamassa ketään muita samaa kokeneita. Kuvien avulla voidaan keskustella ja kertoa tarinoita menneistä tapahtumista ja läheisistä ihmisistä.

Mikä on matkavalokuvauksen tarkoitus? Itselleni se tarkoittaa sitä, että matkalta tultuani voin muistella matkan tapahtumia ja kertoa myös muille kokemuksistani vielä pitkänkin ajan kuluttua. Valokuvan avulla muistan asioita, jotka eivät ehkä muuten olisi jääneet mieleen. Myös yhteisen matkan yhdessä muisteleminen valokuvien pohjalta voi olla antoisaa.

Eikö samasta asiasta ole kyse myös juhlatilaisuuksien, merkkipäivien ym. kuvaamisessa tai ylipäätään arjen tapahtumien dokumentoinnissa? Kuvia otetaan siksi, että merkityksellisistä asioista, ihmisistä ja tapahtumista jäisi muistoja, joihin voi valokuvien avulla myöhemmin palata. Myös jälkeenjäävät sukupolvet voivat asemoida valokuvien avulla omaa paikkaansa sukupolvien ketjussa.

Tee muistojen retki autiotaloon!

Alun perin olin ajatellut etsiä kuvattavakseni jonkin oikein vanhan autiotalon, kuten urbaanin löytöretkeilyn perinteiseen ideaan kuluu. Päädyin tällä kertaa kuitenkin kuvaamaan itselleni hyvin tuttua ympäristöä, koska pian se ei enää olisi mahdollista. Samalla se oli siis myös muistojen retki.

Jos innostut autiotalojen, rakennusten tai paikkojen kuvaamisesta, voi tehdä siitä itsellesi harrastuksen. Kuvauskohteita löytää helposti, sillä Suomessa hylättyjä taloja ja rakennuksia on paljon. Autolla ajaessa voi jo huomata sopivan kuvauskohteen tien varressa. Yleisesti tiedossa olevia paikkoja on myös runsaasti. Ystäviltä ja tutuilta voi saada lisävinkkejä.

Kirjoittamattoman säännön mukaan autiotaloon voi mennä, jos se on selkeästi hylätty, sen ovet ja ikkunat ovat auki. On hyvä muistaa, että vaikka talo on tyhjillään, sen joku kuitenkin omistaa. Naapureita ei saa häiritä, tarpeen mukaan voi pyytää lupaa kuvaukseen. Lahoja lattioita ja kattorakenteita kannattaa varoa. Taskulamppu on hyvä retkivaruste.

Urbaanin löytöretkeilyn perussääntö on: ota vain valokuvia ja jätä vain jälkiä. Paikalta ei tulisi ottaa mitään mukaan eikä jättää sinne mitään. Autiotalon tarkka sijainti tulee pitää omana tietona, jotta asiattomat henkilöt eivät löydä paikalle. Tällä pyritään estämään paikkojen tahallinen tahriminen ja rikkominen.

 

Autiot talot ja rakennukset herättävät aina kysymyksiä: Kuka/keitä on asunut talossa? Minkälaista elämää he ovat eläneet? Miksi talo on hylätty jne…  ehkä talosta löytyy jokin vihje…

Toisaalta surullista, mutta toisaalta niin mielenkiintoista ja kiehtovaa! Innostuitko? Ota kamera mukaan ja lähde löytöretkeilemään!

Katso lisää kuvia kylästä valokuvablogista!

Lisätietoa:

Urbaani löytöretkeily on aitoa aarteenetsintää

Urbanex Ninja

Facebook-ryhmä: Autiot ja unohdetut

Lue myös:

Voimaa valokuvasta

Geokätköily – liikuntaa, seikkailua ja nähtävyyksiä

Minkälaisia ajatuksia artikkeli herätti sinussa? Kommentoi alle….