Jos lenkkeily vain lenkkeilyn vuoksi tai hikoilu kuntosalilla ei ole sinun juttusi… jos olet seikkailunhaluinen ja kiinnostunut uusista kokemuksista… jos hurmaannut kauniista luontomaisemista tai pidät nähtävyyksien bongaamisesta – kokeile geokätköilyä.
Itse tutustuin geokätköilyyn (geocaching) 2-3vuotta sitten luettuni paikallislehdestä siihen liittyvän innostavan artikkelin. Vuosittain olen etsinyt muutaman kätkön, mutta kovin pitkälle en vielä ole harrastuksessani päässyt. Geokätköily on nimittäin harrastus, joka saattaa viedä täysin mennessään ja sitä on kaiken lisäksi mahdollista harrastaa ympäri maailmaa.
Geokätköily sopii kaikenikäisille
Aluksi ajattelin, että harrastus on mitä parhain perheille ja lapset innostuvat siitä varmasti, kunnes asiaan paremmin tutustuttuani havaitsin, että suurin osa harrastajista onkin aikuisia, kaikenikäisiä miehiä ja naisia. Kyseessä ei siis ole mikään lasten seikkailupeli. Tosin seikkailumieltä tarvitaan ja innostusta ”aarteenetsintään”.
Kärsivällisyys ja pitkäjännitteisyyskään ei ole pahitteeksi, sillä kätköt eivät todellakaan ole itsestäänselvyyksiä. Joskus voi joutua etsimään kätköä tuntikausia ja siinä, jos missä tarvitaan kärsivällisyyttä. Kekseliäisyyttä tarvitsee sekä kätkön piilottaja että sen etsijä. Kätkö ei saa olla liian helposti, mutta ei myöskään liian vaikeasti löydettävissä.
Esitietoa internetistä
Viime viikonloppuna kävin pitkästä aikaa geokätköilemässä. Sen verran täytyy kätkön etsintään valmistautua etukäteen, että käy katsomassa internetistä, missä kätköjä sijaitsee. Niinpä kävin katsomassa oman kotipaikkakuntani ja sen ympäristön karttaa (geocaching.fi). Tarkoitus oli samalla reissulla pistäytyä myös sienimetsässä, joten suunta oli melko selvä. Nyt piti vain tarkistaa, oliko samalla suunnalla kätköjä.
Kymmenkunta kätköä löytyi muutaman kilometrin säteellä ja aivan sienimaaston tuntumassakin sijaitsi kaksi. Molemmat olivat peruskätköjä, vaikeusasteeltaan melko helppoja 2 (asteikolla 1-5) ja maasto oli myös helppokulkuista 2 (asteikolla 1-5). Kätköjen kokoa ei infossa mainittu. Ennakkotietojen perusteella kätköt vaikuttivat erinomaisen sopivilta sieniretken lomassa bongailtaviksi.
Sitten vain pakkaamaan eväsreppu ja sienikorit matkaan. Kätkön etsintää varten tarvittiin varalta kynä. Peruskätköissä on yleensä ”lokikirja”, johon löytäjä kirjaa oman nimimerkkinsä ja löytöpäivän. Tällä kokemuksella sanoisin, että lyijykynä on paras kynä. Kuulakärkikynä ei yleensä tartu paperiin, jos se on vähänkin kostea. Monissa kätköissä on myös mukana oma kynänsä.
Sieniretken pukeutumistyyli on sopiva myös kätköillessä. Pitkät housut, pitkähihainen pusero ja kumisaappaat, jopa hanskat ja taskulamppukin ovat tarpeelliset ainakin luontokätköjen ollessa kyseessä. Kaupunkikätköille riittää useimmiten kevyempikin varustus. Kätköjä löytyy siis sekä luonto- että kaupunkiympäristöistä.
Geocaching –mobiilisovellus auttaa
Sitten matkaan. Määränpäässä oli tarkoitus ensin kerätä sienet ja sen jälkeen ryhtyä etsimään kätköjä. Vastoin odotuksia kuivan kesän jälkeen sieniä olikin yllättävän runsaasti, joten sienisaalis oli saatu nopeasti kokoon. Sitten vain etsimään ensimmäistä kätköä…
Geogaching -mobiilisovellus kännykässä helpottaa kätkön etsintää todella paljon. Jokaiselle kätkölle on omat koordinaattinsa, joten etsintä on mahdollista suorittaa pelkästään GPS:lla, mutta sovellus antaa paljon lisätietoa kätköstä sekä sen sijainnista. Löydetyn kätkön voi kirjata samalla sovellukseen, jolloin se jää muistiin itselle ja näkyy myös muille kätköilijöille.
Mobiilisovellus näyttää kätkön paikan melko tarkasti, mutta koordinaateilla sen voi vielä tarkistaa. Joskus kätkö on niin selkeä, että sen voi löytää myös vain karttaa seuraamalla. Aina kätkön piilottajan asettamat koordinaatit eivät ole tarkkoja ja kätkö saattaa olla jopa 5-10 metrinkin päässä oletetusta sijainnistaan tai se voi olla myös vahingossa siirtynyt paikaltaan. Yleensä virhemarginaali on noin +-3 m.
Entä, jos kätkö ei löydy?
Ensimmäisen kätkön sijainti sekä kartan että koordinaattien mukaan oli melko selvä, mutta itse kätkö ei niin vain löytynytkään. Siinä kierreltiin ja kaarreltiin puolisen tuntia ja monta kertaa käsi jo kävi kätkön päällä, mutta se ei vain sattunut silmään.
Itselleni käy usein niin, että jos kätköä ei heti ensimmäisen 15 minuutin kuluessa löydy, tekee mieli luovuttaa. Tämä on kriittinen hetki! Tarvitaan kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Nimittäin, kun vielä kerran tutkii paikan tarkkasilmäisesti, putkahtaa kätkö melko varmasti esille. Näin tapahtui nytkin.
Yllättävästä paikasta kimposi kätkö lopulta maahan. Tosin ensin täytyi varmistaa, oliko kyseessä varmasti kätkö. Kyllä oli – noin 15 cm:n mittaisesta kotelosta löytyi kuin löytyikin pieni paperirulla – lokikirja! Tulipa hyvä mieli – ei ollut mikään turha reissu!
Sitten vain päivämäärä ja nimimerkki lokikirjaan, se koteloon ja kotelo takaisin paikalleen. Tämän kaiken tuli tapahtua mahdollisimman huomaamattomasti, jotta kätkön paikka ei paljastu sivullisille eikä muille etsijöille.
Tämä kätkö oli niin nerokkaasti piilotettu, että oli aivan sattumaa, että se ylipäätään löytyi. Tosin harjaantuneet kätköilijät löytävät vaikeatkin kätköt, joten tässä harrastuksessa, niin kuin monessa muussakin ”harjoitus tekee mestarin”.
Liian helppo kätkö?
Toinen etsittävä kätkö oli ohjeistettu tarkasti, ja tulikin mieleen, että olivatko ohjeet jopa liian tarkat. Kätkö löytyi muutaman minuutin etsimisen jälkeen, mutta vaikka suuria ponnistuksia ei tämän kätkön kohdalla tarvittukaan, oli löytämisen ilo siitä huolimatta suuri.
Kätkön sijainti oli mielenkiintoinen ja yllättävä. Se esitteli pienimuotoisen nähtävyyden, jota en tiennyt olevankaan, vaikka seutu on itselleni todella tuttua. Kätkön löydyttyä itse nähtävyyden tarkasteluun menikin hetki aikaa.
Osa kätköistä on piilotettu luonnonkauniille tai muuten erikoisille luontopaikoille tai nähtävyyksien yhteyteen. Kätköä etsiessä voi tutustua hauskalla tavalla vaikkapa oman kotiseudun tai muiden paikkakuntien historiaan.
Aivan tavalliset suomalaisillekin tutut ulkomaiset lomakohteet ovat useimmiten geokätköilijöiden paratiiseja, kuten esimerkiksi Kanarian saaret, missä on löydettävissä useita satoja kätköjä.
Kaiken kaikkiaan retki oli onnistunut niin sienestyksen kuin kätköilynkin näkökulmasta. Löytymättä jäänyt kätkö jää yleensä harmittamaan ja useimmiten on ”pakko” lähteä etsimään sitä vielä toisenkin kerran. Tällä kertaa ei tarvinnut.
Joskus voi käydä niin, että kätkö on kadonnut, se on rikottu tms. Siksi kannattaakin etukäteen tarkastaa nettisivuilta, milloin kätkö on viimeksi löydetty ja että se on paikallaan, ainakin oletettavasti. Lokimerkinnöistä voi saada myös lisävihjeitä kätkön etsintään.
Geokätköily on monipuolista liikuntaa
Kätköilyn lomassa tulee huomaamatta monipuolista liikuntaa. Luontokätköt vaativat usein kiipeämistä esimerkiksi kukkuloille tai harppomaan ojien yli. Vaikeimman tason kätköt saattavat olla maastoltaan 5 tasoa eli piilotettuna esimerkiksi kallionkoloihin, jolloin joutuu harrastamaan jopa vuorikiipeilyä.
Onneksi meille tavallisille ”pulliaisille” on riittävästi pyöräillen tai kävellen lähestyttäviä kätköjä aivan maan tasalla. Oman asuinseutuni kävelymatkan päässä olevat kätköt olen jo etsinyt, joten seuraavaksi täytyy lähteä kätköilemään hiukan kauemmaksi. Ehkäpä lähden seikkailemaan pyöräillen…
Innostuitko geokätköilystä?
Opas geokätköilyyn ja syvempää tietoa aiheesta löytyy seuraavilta suomalaisilta sivuilta:
Lue myös Voimapuun blogiteksti urbaanista löytöretkeilystä:
Hylätyt talot – muistojen pihat
VOIMAPUU 