Uutisvirtaa lukiessani törmäsin jälleen tuttuun asiaan; suurin osa suomalaisista ei liiku terveysliikuntasuositusten mukaan ja liikunta-aktiivisuus vähenee iän myötä.
Katse kääntyy myös omaan itseen. Olen sitä tyyppiä liikkuja, joka aina syksyisin ja keväisin aloittaa innolla liikuntaharrastuksen, yleensä vähintään kuntosalitreenit ja sauvakävelyn.
Muutama viikko menee loistavasti suunnitelman mukaan, kunnes sattuu jotain odottamatonta, joka sotkee suunnitelmia vaikkapa viikon ajan… innostus lopahtaa siihen paikkaan, yhtä nopeasti kuin se alkoikin.
Väitöskirja liikunta-aktiivisuuden yhteyksistä työ- ja toimintakykyyn
Liikunnan tarpeellisuudesta on vuoden 2017 lopulla laadittu väitöskirja valtiotieteiden maisteri Ansku Holstilan toimesta. Väitöstutkimus tarkastelee liikunta-aktiivisuuden yhteyksiä toimintakykyyn, sairauspoissaoloihin ja työkyvyttömyyseläkkeisiin.
Tutkimus on tehty Helsingin kaupungin 40–60-vuotiaiden työntekijöiden parissa vuosina 2000–2002. Samalle joukolle tehtiin seurantakyselyt 2007 ja 2012. Kaikkiaan mukana tutkimuksessa on ollut 8960 kaupungin työntekijää.
Päätutkimustulos oli se, että enemmän liikuntaa harrastavilla on vähemmän sairauspoissaoloja ja sitä kautta myös riski joutua työkyvyttömyyseläkkeelle on pienempi.
Liikunnan aloittaminen ei ole koskaan liian myöhäistä
Liikunta-aktiivisuuden on aiemmissa tutkimuksissa todettu vähentävän muun muassa tiettyjen sydän- ja verisuonitautien, eräiden syöpien, selkäongelmien ja mielenterveysongelmien riskiä.
Tämän tutkimuksen mukaan vähäinen liikunta-aktiivisuus on merkittävä pitkäaikaissairauksien riskitekijä. Työpaikoilla kannattaa kannustaa työntekijöitä lisäämään liikunta-aktiivisuuttaan. Terveiden työntekijöiden olisi suositeltavaa lisätä myös rasittavaa liikuntaa, kuten esimerkiksi hölkkää tai juoksua.
Fyysinen työ ei poista vapaa-ajan liikunnan tarvetta. Holstilan mukaan tärkeää on myös työuran jälkeinen liikuntatottumusten ylläpito. Elämän muutosvaiheissa totutut tavat helposti unohtuvat.
Miten pitää kiinni liikuntarytmistä?
Olen samaa mieltä tutkija Holstilan kanssa siitä, että liikuntaa tulee harrastaa: se on sekä terveellistä että työ- ja toimintakykyä tukevaa.
Omasta mielestäni vaikeinta on liikunnan säännöllisyys: miten saada pidettyä kiinni rytmistä ja suunnitelmasta? ”Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty” – sananlasku ei omalla kohdallani toteudu ainakaan liikunnan osalta. Onko vika liian täsmällisessä suunnitelmassa? Voiko suunnitelma olla liian orjuuttava?
Voisiko liikuntaa harrastaa enemmän mutu -tuntumalla – silloin, kun tuntuu siltä? Vai johtaisiko se puolestaan täydelliseen liikkumattomuuteen?
Mitä mieltä sinä olet?
Lue lisää terveysliikunnan suosituksista:
Terveysliikunnan suositukset, UKK -instituutti
________
VOIMAPUU 