Kesä on monissa perheissä aikaa, jolloin lapset valmistuttuaan ylioppilaaksi tai ammattiin muuttavat pois kotoa omilleen. Tämä voi olla jälkikasvulle haasteellista aikaa, mutta se voi olla sitä myös vanhemmille. Puhutaan tyhjenevästä pesästä tai tyhjän pesän syndroomasta. Tässä artikkelissa pohditaan em. aihetta useammasta näkökulmasta.
Miksi itse ryhdyin pohtimaan tätä asiaa nyt? Minä, jonka jälkikasvu on lentänyt pesästä jo useita, useita vuosia sitten. Tosin ajoittain, varsinkin lapsenlapsen vierailujen yhteydessä, tulee mieleen, että miten aika onkaan vierähtänyt. Vastahan leikin tyttäreni kanssa Barbie -nukeilla ja rakensin Turtles -viemäriverkostoa olohuoneeseen poikani kanssa.
Idean tähän blogitekstiin sain oikeastaan lukemastani paikallislehden artikkelista ”Yksinolo kalvaa jopa pariskuntia”. Artikkelissa käsitellään yksinäisyyttä yhteiskunnallisena ongelmana ja sen arvioidaan liittyvän erityisesti urbaaniin elämään ja parisuhteiden tilaan.
Parisuhteiden tilaan? Tästä ajatukseni siirtyivät tyhjään pesään, tyhjän pesän syndroomaksi kutsuttuun ilmiöön. Onkohan sillä jotakin liittymäkohtia yksinäisyyden kokemuksiin? Toisaalta mielenkiintoista on tarkastella myös omaa tyhjää pesää: onko se oikeasti tyhjä ja miten lasten lähdöstä on selvitty?
Tyhjä pesä – syndroomako?
Väestöliiton sivuilla tyhjä pesä on määritelty elämänvaiheeksi, jossa aikuistuneet lapset muuttavat pois kotoa, ja vanhemmat jäävät kahden. Lapset ovat lähteneet omille teilleen: opiskelemaan jonnekin muualle, luomaan muuten omaa elämäänsä tai rakentamaan perhettä.
Vaikka lasten kotoa lähtö merkitsee joillekin vanhemmille kriisiä, merkitsee se monelle vanhemmalle myös odotettua tapahtumaa. Pesän tyhjenemisestä ei välttämättä koeta negatiivisena tai koko elämän tyhjenemisenä.
Vanhemman roolin ja vastuun helpottuessa tyhjä pesä voi tuntua myös hyvältä. Mieliala on hyvä erityisesti niillä vanhemmilla, joilla on säännöllinen yhteys lapsiinsa. Kokemukset pesän tyhjenemisestä saattavat olla hyvinkin ristiriitaisia, vanhempi voi kokea yhtä aikaa sekä surun että helpotuksen tunteita.
Joskus lasten poismuutto herättää vanhemmissa voimakkaita negatiivisia tunteita, kuten masennusta, ahdistusta ja yksinäisyyttä. Vanhempien sosiaaliset suhteet saattavat vähentyä. Myös omien vanhempien kuoleman sattuminen samoihin vuosiin lisää todennäköisyyttä kärsiä tyhjän pesän syndroomasta. (Väestöliitto)
Ymmärrykseni mukaan tyhjän pesän syndrooma tarkoittaa nimenomaan negatiivista, syvempää menetyksen kokemusta, pelkoa ja yksinäisyyden tunnetta, johon on vaikeaa sopeutua. Uskon, että jokainen vanhempi kokee tuon menetyksen tunteen, mutta ennakoimalla tilanteen sopeutumista voi helpottaa.
Iso elämänmuutos
Useimmiten lapset lähtevät sanamukaisesti kotipesästä ja vanhemmat jäävät. Oman perheeni kohdalla tilanne oli hiukan toisenlainen. Lapsemme jäivät kotipesään, kun me vanhemmat muutimme toiselle paikkakunnalle. Muutto oli välttämätön puolison työn vuoksi ja silloin jo täysi-ikäiset, 18- ja 20 -vuotiaat lapsemme eivät halunneet muuttaa enää mukana uudelle paikkakunnalle.
Vaikea on jälkeenpäin sanoa, oliko ero lapsista helpompi vai vaikeampi edellä mainitussa tilanteessa. Iso muutos elämään se oli joka tapauksessa. Useimmiten lapset lähtevät yksi kerrallaan, jolloin pesä ei tyhjene kerralla, ellei kyse sitten ole ainoasta lapsesta.
Huoli lasten selviytymisestä oli olemassa, aivan kuten siinäkin tilanteessa, kun lapset muuttavat kotoa omaan asuntoon tai toiselle paikkakunnalle esim. opiskelemaan. Tieto siitä, että he jäivät asumaan entiseen yhteiseen kotiimme, jollakin tapaa helpotti. Säännöllisin väliajoin oli mahdollista jälleen palata hetkeksi yhdeksi perheeksi.
Ihana vapaus
Lasten kokemus pois muutostamme oli ilmeisen vapauttava. He saivat vihdoin tehdä mitä halusivat, eivätkä vanhemmat olleet vahtimassa! Ainakin näin minulle kerrottiin. Tämä tieto helpotti – minua ei siis ilmeisesti erityisemmin kaivattu huolehtimaan asioista. Toinen lapsistamme oli tosin jo viettänyt itsenäistä elämää vuoden verran kotipaikkakunnalla ennen muuttoamme.
Ehkä tässä vaiheessa on hyvä muistella myös omaa irtautumista lapsuudenkodista. Muistan vieläkin sen mahtavan vapaudentunteen, kun muutin aikoinaan kotikaupungista toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Toki tärkeää oli soittaa kotiin ja käydä vähintäänkin joka toinen viikko kotona, mutta lapsuudenkodissa käynnin jälkeen oli jälleen sanoinkuvaamattoman ihanaa palata omaan pieneen 9 neliön opiskelijaboxiin.
Näin jälkeenpäin ajateltuna, kaikki meni ilmeisesti niin kuin pitikin, niin omalla kuin lastemmekin kohdalla, itsenäistyminen onnistui. Kyseessähän on normaali, luonnollinen elämänvaihe, niin lapselle kuin vanhemmallekin. Elämänvaihe on molempien käytävä läpi. Hyvä olisi, jos muutos tapahtuisi suurin piirtein suunnitellussa aikataulussa.
Joskus voi olla niin, että aikuistuneet lapset eivät välttämättä voi jättää kotiaan ns. suunnitellussa aikataulussa. Työttömyys, vaikea elämätilanne tai motivaation puute kotoa pois muuttamiseen estävät normaalin kehityskuun. Tällöin myös vanhemmilla huoli lapsen itsenäisestä selviytymisestä kasvaa.
Jos tilanne pitkittyy, saattaa lapsen ns. herkkyysvaihe itsenäistymiseen lipua ohi ja vanhemmille tulla tunne, että lapsi asuu kotona elämän loppuun saakka. Ehkä myös vanhempien ”herkkyysvaihe” luopua lapsesta voi lipua ohi. Lasta ei osata eikä ehkä halutakaan enää kannustaa itsenäiseen elämään, vaan kehittyy molemminpuolinen ”epänormaali” riippuvuussuhde.
Pääsääntöisesti lasten irtautuminen kotoa kuitenkin onnistuu ja myös vanhemmat selviävät tilanteesta ”ehjin nahoin”.
Elämänmuutosta on mahdollista ennakoida
Molempien vanhempien kokopäiväisen työssäkäynnin on havaittu vähentävän “eroahdistusta”. Tämän huomasin selvästi omalla kohdallani; uusi työ uudella paikkakunnalla vei paljon ajatuksia. En ehtinyt niin paljon ikävöidä, kuin ehkä muutoin olisin tehnyt. Tutkimuksissa iäkkäiden vanhempien on todettu sopeutuvan nuoria vanhempia paremmin. Sopeutumisessa hyvänä tukena ovat ystävät, sukulaiset ja harrastukset. Hyvät suhteet ja yhteydenpito lapsiin auttavat muutoksen keskellä.
Kriisi voi yllättää parisuhteen, joka on lapsiperheen arjessa laitettu ikään kuin “hyllylle” odottamaan aikaa parempaa. Käsittelemättömät asiat voivat nousta pintaan lasten muuttaessa pois ja puolisot joutuvat tutustumaan uudelleen toisiinsa. Tilannetta voi ehkäistä puhumalla tulevasta muutoksesta jo ennen lasten poismuuttoa. Etääntymiseen ja käsittelemättömiin ongelmakohtiin voi puuttua jo ennen kriisin puhkeamista.
Parisuhde on tärkeä voimavara tyhjän pesän vaiheessa. Lasten poismuuton jälkeen tasapainon löydyttyä on mahdollisuus nauttia yhteisestä ajasta ja uudelleen löydetystä vapaudesta. Työn ja perheen yhteensovittamisongelmat helpottuvat. (Väestöliitto)
Entä, jos ei ole parisuhdetta? Tilanne voi olla huomattavasti vaikeampi esimerkiksi yksinhuoltajalle. Yksinäisyyden tunne saattaa entisestään korostua. Tässä tilanteessa ystävyyssuhteiden, sukulaisten ja harrastusten rooli korostuu. Parisuhteessa tyhjä pesän aiheuttavat ongelmat ovat helpommin kestettävissä.
Uudenlainen monipesäisyys
Tutkimusten mukaan pesän tyhjenemisestä ei välttämättä koeta negatiivisena koko elämän tyhjenemisenä. Katri Halenin pro gradu -tutkielmassa (2007) on tutkittu vanhempien kokemuksia lasten kotoa lähdöstä. Tapahtuma on jäsennelty kolmivaiheiseksi: lähtöhetki, sen jälkeisenä tasapainon löytäminen sekä kotipesän ja vanhemmuuden tulevaisuudelle asetetut odotukset.
Vanhempien kokemus siitä, kuinka vanhemmuus jatkuu lasten kotoa lähdön jälkeen liittyy tutkimuksen mukaan kotipesän elinvoimaisuuteen. Uudet odotukset täyttävät vanhempien mielen liittyen lasten paluuseen ja isovanhemmuuteen. Kotipesä ikään kuin laajenee myös lasten koteihin.
Katri Halen puhuu uudenlaisesta monipesäisyydestä. Halenin mukaan pesän tyhjenemisestä käytetyt kielikuvat (kuten ilmeisesti myös käsitteet tyhjä pesä tai tyhjän pesän syndrooma?) eivät välttämättä vastaa vanhempien todellisia kokemuksia lastensa kotoa lähdöstä ja sen jälkeisestä vanhemmuudesta. (Halen, 2007)
Allekirjoitan edellä mainitun Katri Halenin ajatuksen. Kotipesä saattoi alkuun tuntua tyhjältä, mutta pikku hiljaa se alkoi täyttyä uusilla asioilla, harrastuksilla ja uudenlaisella ehkä enemmän ulos kodista suuntautuvalla sosiaalisella elämällä. Lemmikkieläin saattaa olla myös avuksi alkuvaiheen tyhjyyden tunteeseen.
Lasten kotipesässä käyntejä odotin ja odotan edelleen innolla. On mukavaa kuunnella, mitä heille kuuluu ja miten heidän elämänsä etenee. Hetken aikaa olemme yhdessä kuin ennen vanhaan. Se on nostalgista.
Mukavaa on myös vierailla lasten kodeissa. On vain maltettava olla puuttumatta asioihin, jotka eivät enää minulle kuulu, ellei apuani pyydetä. Toki tuntuu myös hyvältä, jos voin olla tukena ongelmallisissa tilanteissa. On mukavaa tuntea olevansa edelleen tärkeä ja tarpeellinen lapsilleen.
Miten helpottaa muutoksen tuomia haasteita?
- Tilanteen hyväksyminen. Lapset ovat menneet elämässä eteenpäin ja alkaneet elää omaa elämäänsä. Sananlaskussakin sanotaan: ”Parasta, mitä voit lapsillesi antaa, on juuret ja siivet”. Vaikka luopuminen lapsista on kokemuksena haikea, on oltava ylpeä siitä, että lapsi on valmis omaan elämään. Tällöin voi kokea onnistuneensa vanhemman roolissa ja kasvatustehtävässä.
- Keskittyminen parisuhteeseen. Vanhempien on aika tehdä asioita yhdessä ja elää jälleen sitä elämää, joka oli ennen lapsia. Mitä muuten oli ennen lapsia? Kysymystä voi pohtia ja muistella puolison kanssa yhdessä ja vaikkapa listata asioita, jotka ovat unohtuneet ruuhkavuosien aikana.
- Liikkeelle lähteminen. Kotiin ei kannata jäädä murehtimaan. On tärkeää tavata ystäviä, solmia uusia ihmissuhteita, etsiä uusia harrastuksia ja virkistää vanhoja. Mitä harrastinkaan ennen lapsia? Tämä on erityisen tärkeää yksinhuoltajalle.
Pesä ei ole tyhjä! Se voi täyttyä uusilla asioilla, uudenlaisella vapaudella, keskusteluilla, naurulla ja läheisyydellä.
Lähteet:
Halen Katri. 2007. Tyhjä Pesä? Vanhemmuuden ja kodin sidokset lasten kotoa lähdön jälkeen. Pro Gradu –tutkielma. Helsingin yliopisto. Yhteiskuntapolitiikka.
Väestöliitto: Lasten poismuutto lisää vanhempien vapautta ja vähentää stressiä. Artikkeli. Nurminen Elina. Väestöliiton parisuhdekeskus. (www.vaestoliitto.fi)
VOIMAPUU 