Työn ankkurit

Työn imussa –postauksessani kirjoitin työhön liittyvästä innostuksen tunteesta, työn imusta, kutsumuksesta ja flowsta. Heräsi kysymys, miksi toiset ihmiset joutuvat/pääsevät työn imuun, toiset taas eivät, eivätkä edes halua.

Muistan joskus opinnoissani lukeneeni työn ankkureista, joita myös ura-ankkureiksi kutsutaan. Ura-ankkuriteorian on alun perin luonut Edgar H. Schein (1987) tarkoituksenaan ohjata ihmisiä tietoiseen ammatinvalintaan heidän omien arvostustensa pohjalta.

Scheinin idea on, että ura-ankkurin avulla määriteltäisiin ihmisen motiivit ja tarpeet, lahjakkuudet ja taidot sekä henkilökohtaiset arvot, joiden perusteella valittaisiin ura ja mahdollisesti vältettäisiin virheelliset uravalinnat.

En tiedä, kuinka aktiivisesti tänä päivänä Scheinin teoriaa käytetään hyväksi esimerkiksi ammatinvalinnanohjauksessa? Omakohtaisesti en ole käytännössä missään vaiheessa joutunut tekemisiin kyseisen teorian kanssa. Jos olisin, olisinko voinut löytää unelma-ammattini jo nuorena, luoda työuran unelma-ammatin ympärille ja välttyä vuosikymmeniä kestäneeltä etsimiseltä?

Työuraa, varsinkin aiemmin, tarkasteltiin polkuna, jonka alkupäähän sijoittuu oman paikan etsiminen työelämässä. Kun paikka on löytynyt, se vakiinnutetaan. Työpaikkaa ylläpidetään, se pyritään säilyttämään ja uralla edetään, kunnes on aika jäädä eläkkeelle, jolloin työelämästä poistutaan. Edellisen kaltaiseen ajatteluun nojaa ehkä myös Scheinin 30 vuotta sitten kehitelty ura-ankkuriteoria.  

Ura-ankkurit

Schein on tutkimuksissaan löytänyt kahdeksan ura –ankkuria, mutta hän on myös arvioinut, että ankkureita voisi olla useampiakin. Yhdelle ihmiselle voi soveltua useampikin ankkuri, mutta paras ankkureista on se, josta ihminen ei halua luopua vaikeankaan valinnan edessä. (Schein 1987)

Turvallisuus, pysyvyys tai organisaatioon samaistuminen

Monet ihmiset haluavat tuntea ehdotonta turvallisuuden tunnetta siitä, että heidän tulevaisuutensa on ennakoitavissa. Nämä ihmiset etsivät työtä organisaatioista, jotka ovat vahvoja ja vakaita sekä  suojelevat työttömyydeltä. Tässä ura-ankkurissa ihminen saa tyydytystä organisaatioon samaistumisesta, vaikkei työnkuva välttämättä itsellä vaativa olisikaan.
 Ihminen voi olla myös juurtunut tiettyyn alueeseen, yhteisöön ja tuttuun elämäntapaan, jota ei ole valmis muuttamaan. Työn ankkuri on turvallisuus ja vakaus, joka tulee organisaation tai elämäntavan kautta.

Autonomia ja riippumattomuus

Organisaatioissa on usein tietyt toimintatavat, säännöt ja normit, säädetyt työajat ja pukeutuminen, jotka voivat tuntua ihmisestä ahdistavilta. Nämä ihmiset tuntevat pakottavaa tarvetta luoda jotain omin ehdoin, jolloin työn ankkurina toimii autonomia ja riippumattomuus.

Luovuus ja yrittäjyys

Schein on huomannut monilla ihmisillä tarpeen luoda uusi organisaatio tai yritys, jonka he toivovat tuottavan taloudellisia tuloksia. Tämä ura-ankkuri ilmenee jo varhaisessa vaiheessa, ehkä jo kouluaikana. Näillä ihmisillä on pitkäjänteisyyttä ja riskinottokykyä.

Teknis-funktionaalinen pätevyys, erityisammattitaito

Joillakin ihmisillä on selvä suunta omalle tehtäväalueelleen ja heillä on mahdollisuus kehittyä todellisiksi taitajiksi omalla alallaan. Tarve harjoittaa ja näyttää taitojaan nousee korkealle. He toivovat saavansa myös tunnustusta taidoistaan. Kyse on työn sisäisen merkityksen löytymisestä. Ihminen saa työstään tyydytyksen, koska hän pitää siitä ja huomaa olevansa siinä pätevä.

Liikkeen johdollinen pätevyys

Jotkin ihmiset kokevat vetoa johtamiseen. Ihminen tuntee myös pystyvänsä siihen. Hän pyrkii johtamaan organisaationsa onnistumisiin.  Työn tärkein arvo ja menestymisen edellytys on mahdollisuus edetä organisaatiossa, ottaa vaativaa vastuuta ja mahdollisuus vaikuttaa organisaation menestymiseen. Myös hyvät palkkatulot lisäävät motivaatiota.

Tämän ura-ankkuri selviää ihmiselle usein vasta myöhemmin, koska kovin nuorena ei yleensä ole mahdollisuutta kohdata johtajuuden haasteita ja kokeilla omia kykyjään niissä.

Palvelu / omistautuminen

Joillekin ihmisille omat arvot määräväät työn, jonka he kokevat merkitykselliseksi. He nauttivat toisten ihmisten kanssa työskentelystä ja puolustavat ihmisarvoja. He voivat olla  tarpeeksi motivoituneita esimerkiksi perustamaan uuden organisaation, jos sellaista ei heille tärkeän asian ympärillä vielä ole.

Aito haasteellisuus

Muiden voittaminen ja esteiden ylittäminen merkitsevät osalle ihmisistä aitoa haasteellisuutta. Nämä henkilöt etsivät yhä vaativampia haasteita. Ilman haasteita he eivät viihdy työssään ja voivat tulla helposti haluttomiksi ja äreiksi. He toivovat työltään myös vaihtelevuutta.

Elämäntyylin integroituminen

Ihmiselle voi olla tärkeää pitää tasapainossa elämän tärkeät alueet, esimerkiksi perhe, ura, oma kehittyminen ja vapaa-aika. Ihminen joustaa hyvinkin pitkälle pitääkseen tasapainon yllä. Tässä ura-ankkurissa ihminen pyrkii tasapainottamaan kaikkia elämänalueita niin, että ei joudu suorittamaan valintoja niiden välillä.
(Schein 1987)

auringonkukka

Voiko ura-ankkuri muuttua?

Scheinin mukaan ura-ankkuri selkiytyy vähitellen iän ja kokemuksen myötä, mutta järkeilyllä voi nopeuttaa prosessia. Jäin miettimään, kestääkö mahdollisesti jo nuoruudessa testattu, löydetty ura-ankkuri koko iän samana? Voiko se muuttua elämän aikana?

Sanotaan, että työn merkitys ja siihen vaikuttavat motivaatiotekijät vaihtelevat ihmisen elämän eri vaiheissa. Nuorelle työ on eri asemassa, kuin jo kymmenen vuotta työelämässä olleelle tai keski-ikää lähestyvälle. Nykyisin työuria pyritään pidentämään ja osa ihmisistä työskentelee lähes entiseen tahtiin vielä eläkkeelläkin ollessaan.

Pohdin edellä mainittua asiaa omalla kohdallani. Jo melko nuorena, noin 20 ikävuoden tienoilla tiesin, että haluan tehdä mahdollisimman itsenäistä työtä. ”Ajauduin” kuitenkin alalle, jossa perustyö on hyvin pitkälle ryhmätyötä ja oman työn tuloksen näkeminen on vaikeaa. Tosin samalla ammattitutkinnolla olen tehnyt myös hyvin itsenäistäkin työtä.

Oma keskeisin ura-ankkurini on selvästi ollut autonomia ja riippumattomuus. Kaikenlaiset säännöt ja normit ovat ahdistaneet. Parhaiten olen menestynyt työpaikoissa, joissa olen voinut toteuttaa omia arvojani sekä ideoitani työssä ja olen tullut kuulluksi.

Minulla on ollut myös pakottava tarve luoda jotakin omaa. Tässä vaiheessa elämää tämä tarve ilmenee tällä tavoin; on pakko kirjoittaa omaa blogia. Tässä mielessä Scheinin toteamus, että jokin ura-ankkureista on niin ominainen, ettei siitä haluaisi luopua mistään hinnasta, pitänee paikkansa.

Miten hyödyntää ura-ankkuriteoriaa?

Vieläkö Scheinin ura-ankkuriteoria on käyttökelpoinen pätkätöiden, työelämämuutosten ja muuttuneiden työn vaatimusten aikana? Schein itse on arvioinut teoriaansa noin 10 vuotta myöhemmin sen syntymisen jälkeen ja todennut teorian toimivan edelleen myös 2000-luvulla.

Turvaa antavia organisaatioita ei tosin tänä päivänä löydy samoin kuin 30 v sitten. Työmarkkinat odottavat ihmisten toimivan enemmän esimerkiksi yrittäjyys- tai itsenäisyys-riippumattomuus – ankkurin pohjalta. Myös integraatio eri elämänalueilla -ankkuri on korostunut, samoin kuin teknis-funktionaalinen pätevyys, sillä osaamista täytyy päivittää kiihtyvällä nopeudella. Lisäksi johtamistaidollista pätevyyttä tarvitaan Scheinin mukaan yhä laajemmin, koska organisaatioiden hierarkkisuutta on poistettu.

Alun perin Schein oli luonut teoriansa palvelemaan ihmisiä, jotta he voisivat välttää virhevalintoja uravalintansa suhteen. Tavoitteena on, että ihmiset valitsisivat työnsä ja ammattinsa arvostustensa ja taipumustensa mukaan. Tämä olisikin ihannetilanne.

Suomalainen koulutusjärjestelmä ei mielestäni juurikaan tue edellä mainittua. Ammatinvalinnan edessä ovat nuoret, jotka joutuvat valitsemaan tulevan ammattinsa 15-vuotiaana, heti peruskoulun jälkeen. Kuinka moni tuntee arvonsa ja taipumuksensa tuossa elämänvaiheessa? Seuraa uudelleenkouluttautuminen jo 2-3 vuotta valmistumisesta, parhaimmillaan suoraan ensimmäisen tutkinnon jälkeen, koska aiemmin opiskeltu ala ei kiinnostakaan.

Moni ei tiedä suuntaansa vielä lukionkaan jälkeen. Nykyisten työelämävaatimusten perusteella on tavallista ja jopa toivottavaa, että ihminen kouluttautuu 2-3 ammattiin, jotta kykenee vaihtamaan tarvittaessa työpaikkaa joustavasti.  

Ihmisiä ohjataan kouluttautumaan aloille, joilla työnäkymät ovat hyvät, työpaikkoja on paljon ja työtä on tarjolla pidemmäksi aikaa. Työnhakijan persoonallisuudenpiirteitä tai soveltuvuutta alalle ei oteta eikä ole edes mahdollisuutta ottaa huomioon.  Yrittäjyyttä tarjotaan mahdollisuudeksi ihmisille, jotka eivät sovellu yrittäjiksi, eikä heillä ole siihen riittävää riskinottokykyä.

Summa summarum, kuuluuko Scheinin teoria ns. ”kiva tietää” -kategoriaan, josta ei käytännön hyötyä ole, koska ihmisten ura-ankkureita ei juurikaan voida ottaa huomioon esim. työllistämistoimissa. Ne ihmiset, jotka ovat jo varhain tiedostaneet ankkurinsa, tuskin tarvitsevat ko. teoriaa.

Omalla kohdallani teorian suurin hyöty on siinä, että se vahvistaa ja selkiyttää aavistustani siitä, mikä on ja on ollut keskeisin oman työni ankkuri. Toivon, että nyt työurani viimeisellä kolmanneksella voin toteuttaa omaa ankkuriani; tehdä itsenäistä työtä omien arvojeni mukaisesti.

Oletko sinä löytänyt oman ura-ankkurisi?

Lähteet:
Lehtonen Elina. 2012.  Sosiaalityön ammattilaisten tyypilliset työurapolut ja ura-ankkurit. Pro Gradu

Jyväskylän yliopisto
Schein, E. H. 1987. Organisaatiokulttuuri ja johtaminen. Espoo: Weilin & Göös

Lue myös:

Työn imussa

Työ vai harrastus?

Oletko unelmatyössäsi?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s