Työelämä muuttuu nopeasti: digitalisaatio, jatkuva muutos, monipaikkaisuus ja etätyön haasteet lisäävät kuormitusta monin tavoin. Samalla puhe työuupumuksesta ja burnoutista on arkipäiväistynyt.
Yhä useammin kuulee puhuttavan työelämäväsymyksestä – termistä, jolla voi olla oma, erottuva merkityksensä. Se on tila, joka ei välttämättä täytä burnoutin kriteerejä, mutta joka heikentää työssä jaksamista, palautumista ja hyvinvointia. Työelämäväsymys ei ole vain yksilön kokemus, vaan osa laajempaa työelämän murrosta.
Satuin TV:n ääreen, kun Helsingin yliopiston tutkijaa, Mona Mannevuota haastateltiin aiheesta. Mona Mannevuo on tarkastellut työelämäväsymystä yhteiskunnallisena ilmiönä. Hänen mukaansa ihmisten liikarasittuneisuus on nykyajan tavallisimpia ilmiöitä.
Tässä artikkelissa tuon esille muutamia Mona Mannevuo ajatuksia ja pohdin, mitä työelämäväsymys on ja miten se eroaa työuupumuksesta. Kiinnostavaa on myös pohtia, mitä keinoja voisi olla väsymyksen ehkäisemiseksi.
Mitä työelämäväsymys tarkoittaa – ero burnoutiin
Väsymys töissä voi näkyä sekä fyysisenä että henkisenä uupumuksena. Moni huomaa, ettei palaudu enää vapaa-ajalla samalla tavalla kuin ennen. Aluksi voi olla vain lievää väsymystä, mutta ajan myötä olo muuttuu raskaammaksi. Lopulta pienetkin tehtävät voivat tuntua ylivoimaisilta. Uupumus työssä syntyy yleensä hitaasti.
Työelämäväsymys kuvaa siis tilaa, jossa työn jatkuva kuormitus ei palaudu normaalilla tavalla. Kyseessä ei ole virallinen ”diagnoosi”, mutta ilmiönä se kertoo pitkäkestoisesta, usein hiipivästä väsymyksestä. Palautuminen heikkenee, arjen energia vähenee ja työn ja levon tasapaino alkaa horjua.
Burnout (työuupumus) sen sijaan määritellään selkeästi kolmen ulottuvuuden kautta:
- emotionaalinen uupumus
- depersonalisaatio eli kyynistyminen
- heikentynyt ammatillinen itsetunto
Burnout on siis vahvempi, identiteettiin ja työminään ulottuva tila. Työelämäväsymys voi olla sitä edeltävä vaihe — väsyneisyyttä, jolle emme ehkä anna vielä riittävästi painoarvoa.
Miten työelämäväsymys näkyy?
Työelämäväsymyksen fyysisinä oireina ovat jatkuva uupumus, lihasjännitys, unihäiriöt, energiavaje ja palautumisen heikkeneminen. Univaje ja epäsäännölliset työajat lisäävät väsymyksen riskiä.
Psyykkisinä vaikutuksina voidaan havaita motivaation laskua, mieliala muuttuu raskaammaksi, keskittymiskyky heikkenee ja työstä nauttiminen vähenee. Työ tuntuu “sumuiselta”.
Väsymys ei ole pelkkä tunne – se näkyy myös autonomisen hermoston toiminnassa. Esimerkiksi sykevälivaihtelu voi muuttua ja stressin säätely heikentyä.
Mona Mannevuo muistuttaa, että väsymystä ei tulisi nähdä vain yksilön heikkoutena, vaan yhteiskunnallisesti rakentuneena ilmiönä. Työelämän tempo, tehokkuusvaatimukset ja jatkuva muutos luovat “rakenteellista väsymystä”, joka näkyy yksilöiden arjessa ja kehossa. Tämä näkökulma tukee käsitystä, että työelämäväsymys ei ole vain henkilökohtainen haaste, vaan ympäristön aiheuttamaa kuormitusta.
Miten työelämäväsymystä on käsitelty historiassa?
Työuupumus ei ole uusi ilmiö, vaikka siitä on alettu puhua enemmän vasta viime vuosikymmeninä. Aiemmin väsymyksen oireita saatettiin pitää vain laiskuutena tai heikkoutena. Suomessa uupumuksen tutkimus alkoi yleistyä 1900-luvun loppupuolella. Sitä ennen työelämän vaatimuksiin sopeutuminen nähtiin lähinnä yksilön omana vastuuna.
Asenteet väsymykseen ovat muuttuneet paljon. Nykyään ymmärretään, että työuupumus on vakava asia eikä kenenkään oma syy. Työpaikoilla puhutaan avoimemmin jaksamisesta ja tarjotaan enemmän tukea kuin ennen. Tutkimusten myötä myös työnantajien tietoisuus uupumuksesta on kasvanut huomattavasti.
Mannevuon mukaan väsymys on joskus “sosiaalinen signaali” siitä, että yksilö toimii ympäristössä, jossa vaatimukset ylittävät inhimilliset rajat. Hän korostaa väsymyksen historian kautta, ettei nykyinen työelämäväsymys ole yksin meidän aikamme ilmiö, mutta sen muodot ovat muuttuneet – erityisesti tietotyössä.
Mikä aiheuttaa työelämäväsymystä?
Työelämäväsymyksen taustalla on usein useita syitä, jotka kietoutuvat arkeen huomaamatta. Yksi yleisimmistä tekijöistä on stressi työssä. Se voi kasvaa pikkuhiljaa, kun tehtävät kasaantuvat ja vaatimukset tuntuvat jatkuvasti lisääntyvän.
Liialliset vaatimukset ovat monelle tuttuja. Ne voivat tulla esimieheltä, työyhteisöstä tai omista tavoitteista. Joskus odotukset ovat epärealistisia ja oma jaksaminen joutuu koetukselle. Pitkät työajat, jatkuva tavoitettavuus, epäselvät roolit ja jatkuvat muutokset luovat kuormitusta.
Jatkuva kiire työpaikalla tekee tilanteesta entistä haastavamman. Kun aikaa ei ole pysähtyä eikä hengähtää hetkeksi, väsymys alkaa painaa yhä enemmän. Sosiaalinen tuki suojaa, mutta sen puute lisää riskiä.
Työntekijän oma persoonallisuus, elämäntilanne, merkityksellisyyden kokemus ja omat rajat vaikuttavat myös suuresti. Into ja sitoutuminen työhön voivat paradoksaalisesti altistaa uupumiselle. Mm. rajoittamaton työnteko kotona estää riittävää lepoa.
Palautumisen puute näkyy nopeasti arjessa. Kun töiden jälkeen ei ehdi tai jaksa rentoutua, keho ja mieli eivät palaudu riittävästi seuraavaan päivään. Palautumisen ongelmat ovat työelämäväsymyksen ytimessä.
Työkulttuuri, jossa korostetaan tehokkuutta, itseohjautuvuutta ja joustavuutta, voi olla kaksiteräinen miekka. Mannevuon mukaan nykyinen työelämä palkitsee “kurottamista” – ja sitä seuraava väsymys jää helposti yksilön vastuulle, vaikka sen juuret ovat rakenteissa.
Em. syyt voivat yksittäin tai yhdessä johtaa siihen, että voimat vähenevät ja työ ei enää tunnu mielekkäältä.
Työelämäväsymyksen ennaltaehkäisy
Väsymyksen ennaltaehkäisy ja ”hoito” vaativat pieniä, mutta tärkeitä tekoja arjessa. Palautuminen on keskeistä. Jokainen tarvitsee hetkiä, jolloin voi irrottautua työasioista ja hengähtää. Tauot työnteossa auttavat jaksamaan paremmin koko päivän. Lyhytkin tauko kahvikupin äärellä tai pieni kävely ulkona palauttaa yllättävän paljon.
On tärkeää miettiä, missä kulkee työn ja vapaa-ajan raja. Kun työpäivä päättyy, on hyvä laittaa työlaitteet syrjään ja suunnata ajatukset muualle. Vapaa-ajalla on tärkeää tehdä asioita, jotka tuovat iloa ja energiaa. Tosin nykyisen hybridityön aikakaudella edellä mainittu on helpommin sanottu kuin tehty.
Ennaltaehkäisyn keinot eivät aina ole suuria muutoksia. Usein riittää, että pysähtyy hetkeksi kuuntelemaan itseään ja omia tarpeitaan arjen keskellä, tunnistaa kuormituksen ajoissa. Näin voi huomata ajoissa väsymyksen merkit ja tehdä tarvittavia muutoksia ennen kuin uupumus ehtii iskeä kunnolla päälle.
Organisaatiotasolla on tärkeää tasapainottaa työn kuormitus ja resurssit, selkeyttää rooleja, parantaa johtamista ja kehittää palautumista tukevia käytänteitä. Esimerkiksi työntekijän ei tarvitse olla jatkuvasti tavoitettavissa. Organisaatiot voivat auttaa työntekijöitä esimerkiksi jaksamiskyselyillä, palautumisen mittareilla ja avoimella keskustelulla.
Omia pohdintoja
Itse uskon, että työelämäväsymys on monessa työyhteisössä “näkymätön reppu”, jota työntekijä kantaa ilman, että kukaan huomaa tai puuttuu siihen. Toivon, että työpaikoilla puhuttaisiin työelämäväsymyksestä avoimesti. Usein pelkkä ääneen sanominen riittää siihen, että liiallinen kuormittuminen huomataan. Työntekijän kuormittuminen on koko työympäristön kysymys, ei ainoastaan yksilön.
Tällä hetkellä pohditaan paljon myös sitä, miksi työtekijät eivät halua tulla töihin työpaikalle, edes yhdeksi kahdeksi päiväksi viikossa, vaan olisivat mieluummin jatkuvasti etätöissä (tarkoitan niitä ammatteja, joissa etätyö on mahdollista).
Mistähän edellä mainitussa ilmiössä on kyse? Etätyöhän yleistyi koronapandemian aikana… Monet puhuvat etätyöstä myös saavutettuna etuna? Onko syynä tähän tässä artikkelissa esiintuodut seikat vai ehkä jokin täysin muu?
Yhteenveto
Työelämäväsymys on jo pidempään tunnettu monimuotoinen ilmiö, joka heijastaa sekä yksilön kokemusta että laajempia yhteiskunnallisia muutoksia. Se eroaa burnoutista siinä, että se on varhaisempi, hienovaraisempi ja mahdollisesti palautuvampi tila.
Kun organisaatiot ja yksilöt tunnistavat väsymyksen merkit ja toimivat ajoissa, voidaan mahdollisesti rakentaa kestävämpi ja inhimillisempi työelämä, jossa palautuminen ja kuormituksen tasapaino ovat aidosti osa hyvinvointia.
Mitä mieltä sinä olet? Mistä työelämäväsymys johtuu ja miten sitä voisi ennaltaehkäistä?
Kirjavinkki:
Mona Mannevuo 2025: Väsymyksen aika – Hermovoimattomuudesta aivosumuun
Lähteitä:
-Väsymys työelämässä: Mona Mannevuon haastattelu, Yle 1, 21.10.2025.
–Tutkija esittää: Väsymys on kansantauti, vaikka se ei oikeastaan ole sairaus | Talous | Yle
-Miksi hoitajat uupuvat – ja potilaat jäävät yksin? Videohaastattelussa Melina Ruotsalainen. Terveys summit 17.11.2025, https://terveyssummit.fi/s25-melina-ruotsalainen
-Maslach, C., & Jackson, S. E. (1981). The measurement of experienced burnout. Journal of Occupational Behavior, 2
VOIMAPUU 