”Kotoista lanttukukkoa” -postauksessa kirjoitin suunnitelmistamme tehdä tutkimusretkiä sekä savolaiseen että karjalaiseen ruokaperinteeseen. Lanttukukon kohdalla piti tarkoin punnita, minkä ohjeen, savolaisenko vai karjalaisen mukaan sitä valmistetaan. Päädyttiin tuolloin karjalaiseen versioon ja kukko onnistui hyvin.
Nyt mielessä pyöri ohrarieskan teko. Tarkoitus oli tehdä sitä nimenomaan piimästä. Äitini käsin kirjoittama vanha ohje löytyi keittokirjan (Keittotaito 1934) välistä. Yllättävää kyllä, kirjassa ei ollut varsinaista ohrarieskan valmistusohjetta.
Kun puhutaan rieskasta, sillä on eri puolilla Suomea aivan eri merkitys. Monille rieska on ohrasta valmistettu, hiivalla nostatettu leipä. Etelä-Savolainen rieska on ohraryyneistä ja happamesta maidosta tai piimästä tehty, pannukakkua muistuttava paistos, johon ei tule hiivaa.
Etelä-Savossa erilaiset rieskat ovat olleet viikoittain valmistettu herkku, mutta myös suosittua pitotarjottavaa. Rieskaa valmistettiin entisinä aikoina nimenomaan kesäisin, kun maitoa oli runsaasti ja se happani helposti kesäkuumalla.
Perinteiseen savolaiseen ohrarieskaan käytetään rikottuja ohrasuurimoita ja/tai karkeita ohrajauhoja sekä piimää. Rieskaa valmistetaan lisäksi tattariryyneistä, jolloin se sopii hyvin myös gluteenittomaan ruokavalioon.
Rieskalla on monta nimeä, vaikka ohjeissa ei hyvin suuria eroja olekaan… On röpörieskaa, ryynirieskaa ja röhkörieskaa.
Ensimmäinen kokeiluversio – Röpörieska
Rieskan teosta minulla ei ollut kunnollista mielikuvaa, vaikka olen sitä joskus kauan (ehkä 10 v?) sitten tehnyt. Otin keittokirjan välistä löytyneen vanhan ohjeen ja siitä lähdettiin liikkeelle.
Ohjeessa oli ainoastaan luettelo rieskan ainesosista, ei varsinaista valmistusohjetta, joten en tietenkään tullut ajatelleeksi, että ohraryynejä olisi pitänyt liottaa piimässä vähintäänkin useamman tunnin ajan tai mieluummin yön yli; kaikki aineet vain kulhossa sekaisin ja seos uunipellille.
Uunista ulos tullut rieska oli periaatteessa ulkonäöltään ja maultaan niin kuin pitikin, mutta koossa se ei pysynyt alun perinkään. Kun paistosta paloitteli, sinkoilivat ryynit pellillä sinne sun tänne ja rieskapala lautasella näytti lähinnä epämääräiseltä ryynirykelmältä! Rieska oli myös huomattavasti ohuempi kuin muistin.
Ehkä tämä oli nyt sitä Röpörieskaa, arvelin. Olin kovin pettynyt lopputulokseen. Liian koviksi jääneet ryynit olivat ilmeisesti suurin syy rieskan omituiseen koostumukseen. Tärkeää ohrarieskan valmistamisessa on siis antaa ohraryynien liota ja turvota nesteessä mieluiten yön yli.
Versio 2 – Ohrarieska
Epämääräinen ryynirykelmä jäi harmittamaan sen verran, että jo viikon kuluttua halusin kokeilla rieskan tekoa uudelleen. Kävin katsomassa muutamaa eri ohjetta netistä ja yhdistin ne seuraavasti.
Ainekset:
- 15 dl piimää
- 6dl ohraryynejä
- 2 tl suolaa
- 3 munaa
- 1 dl vehnäjauhoja
- 0,5 dl voita
Valmistus:
Liota ohraryynejä piimässä yön yli. Sekoita aineet keskenään hyvin. Kaada taikina voidellulle uunipellille (tai leivinpaperin päälle) ja paista 225 asteessa noin 35 minuuttia.
Jälleen uunista tuli ulos kaunis ruskeapintainen paistos, joka tällä kertaa pysyi kuin pysyikin koossa. Vähäinen ryynien irtonaisuus kuuluu ilmeisesti asiaan. Maku oli oikea ja koostumuskin siis melko hyvä. Tätä paistosta voi jo kutsua rieskaksi.
Täysin piimästä valmistettu perinteinen savolainen rieska sellaisenaan on melko happaman makuinen, mutta voin tai munavoin kanssa se on herkullista. Jos siitä haluaa pehmeämmän makuista, voi osan piimästä korvata maidolla tai kermalla ja osan ohraryyneistä esimerkiksi kaurahiutaleilla.
Rieska maistuu siis sellaisenaankin, mutta voin kanssa se on kaksin verroin parempaa 😊. Sitä voi tarjota pääruokana tai lisukkeena esimerkiksi loimulohen, savustetun lohen tai vaikkapa karjalanpaistin kera piirakoiden sijasta. Sienisalaatti rieskan kera on oma lempiyhdistelmäni. Vastustamattomia makumuistoja lapsuudesta.
Kokeile sinäkin savolaista perinneherkkua!
PS. Ohran on todettu alentavan kolesterolia jopa enemmän kuin kauran. Se on siis sydänystävällistä. Se myös tukee ruoansulatusta ja suoliston hyvää bakteerikantaa. Ohra on yksi kuitupitoisimmista viljoista, joten sitä kannattaa sisällyttää ruokavalioon esimerkiksi aamupuuron tai päivällisen lisukkeen muodossa vaikkapa riisin sijaan.
Oletko kiinnostunut retroruoista?
Tutustu Voimapuun kirjaan: Retroruokaa – makumuistoja menneiltä vuosikymmeniltä
Kirjaa saa sekä e-kirjana että painettuna.
Lue myös:
Juhannusmenu
VOIMAPUU 