Naistenpäivän kunniaksi kävin taidenäyttelyssä paikallisessa taidemuseossa. Vaihtuvana näyttelynä oli Tommi Toija – Fragmentteja. Näyttelyn nimi kuulosti vaikealta – mitähän se oikeastaan tarkoittaa? Selvinnee näyttelyssä, ajattelin.
Jo taidemuseon aulassa seisoi ensimmäinen teos. Pieni, tai ei oikeastaan kovinkaan pieni, noin 50 senttimetrinen keraaminen veistos, joka esitti lattialle pissaavaa poikaa. Hän oli ”Paha poika”. Näyttelyn esite kertoo, että kyseisestä veistoksesta on olemassa jättimäinen yli 8 metrinen versio Bad Bad Boy.
Mielenkiinnolla odotin, mitä tulee vastaan varsinaisissa näyttelysaleissa. Muita ”pahoja poikia” en enää tavannut. Sen sijaan vastaan tuli suurisilmäisiä pikku ukkeleita, kasvoillaan mitä erilaisimpia ilmeitä.
Suurin osa veistoksista seisoi lattialla ja näyttelyvieras voi puikkelehtia niiden välissä vapaasti. Se olikin tarpeen, jotta oli mahdollista nähdä jokaisen ukkelin kasvot ja niillä oleva ilme.
Näyttelyn keskeisenä aiheena olivatkin nimenomaan kasvot tai niiden palaset (fragmentit), josta näyttely on saanut nimensä. Taiteilija itse kutsuu hahmojaan pikku ukkeleiksi, mikä nimitys kuvaa niitä hyvin. Suurin näyttelyssä ollut ukkeli oli kooltaan ehkä noin 100 -130 senttimetrin mittainen.
Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa…
Esitteen mukaan hahmot ovat eräänlaisia taiteilijan sivupersoonia, joista suurin osa istuu tai seisoo yksin ajatuksissaan tai hämmästelee maailman menoa. Useimpien ilmeet olivat mielestäni jopa surumielisiä. Toisaalta osa hahmoista sai hymyn katsojan kasvoille. Teki mieli hymyillä ystävällisesti varsinkin näyttelyn pienimmille.
Veistosten päämateriaalina on keramiikka. Toijan työskentely on prosessinomaista; yksi teos johtaa toiseen. Hahmojen kantaisä, Pikku pelkuri, on syntynyt vuoden 2003 Mäntän kuvataideviikkojen avajaisiin, jonka jälkeen taiteilija on työstänyt uusia hahmoja aina näihin päiviin saakka.
Taiteilija on tavoitellut ukkeleiden välityksellä jonkinlaista ulkopuolisuuden teemaa . Tommi Toija ei kuitenkaan halua enempää selittää veistoksiaan, vaan uskoo välittömään lähestymistapaan: teos joko kolahtaa katsojaan tai sitten ei.
Ukkelit ”kolahtivat”
Ukkeleiden keskuudessa seisoskellessa tuli melkeinpä vertainen olo, moniin niistä voi hyvin samaistua. Omia suosikkejanikin löysin joukosta; ehkä ukkeleissa näkee jonkin puolen itsestään, vaikkapa ikuisen ihmettelijän tai etsijän.
Näyttely oli jonkinlaisesta surumielisyydestään huolimatta mukava piristysruiske arkeen. Tunteisiin vetoavat, hellyttävät pikku ukkelit ilmeineen jäivät mieleen. Tämä näyttely tuskin jättää ketään kylmäksi.
Näyttely on esillä Joensuun taidemuseo Onnissa 15.2 -13.5.2018 välisen ajan.
Varauksetta suosittelen 😊
Kuvanveistäjä Tommi Toija on lähtöisin Lapualta ja asuu nykyisin Helsingissä. Hän on valmistunut Kuvataideakatemiasta vuonna 2003. Lisäksi hänellä on tutkinnot sisutusarkkitehtuurista ja huonekalusuunnittelusta. Toijan teoksia on esillä mm. Helsingin ja Amos Anderssonin taidemuseossa sekä Kiasmassa.
VOIMAPUU 