Sisu – elämäneliksiiri?

”Sisu on sitä, että jaksaa ponnistella tavoitteittensa ja haaveittensa eteen ja
nousta ylös aina, kun kaatuu.”
(Kimmo Kedonpää)

Edellä mainittu, mielestäni loistava kiteytys aiheesta löytyy teoksesta ”Sisu. Tarinoita itsensä ylittämisestä ja hyvän tekemisestä.” Teos löysi tiensä kirjahyllyyni viime syksynä hankkimassani hyvinvoinnin kirjapaketissa.

Olen törmännyt sisuun useassakin eri yhteydessä viimeisten kuukausien aikana. Rokumentti – elokuvafestivaalin yhteydessä kävin katsomassa kaksi elokuvaa (Aktivisti & Patti Cake$), joissa molemmissa kuvattiin kahta poikkeuksellisen sisukasta nuorta naista ja heidän peräänantamatonta pyrkimystään kohti omia tavoitteitaan ja unelmiaan.

Alkuvuodesta katsoin TV:sta Emilian Lahden, suomalaisen uuden polven sisututkijan haastattelua. Hän oli lähdössä elämänsä ultramaratonille (n. 2400 km) jo pelkän tutkimuksen vuoksi. Mikä saa ihmisen ryhtymään moiseen?

Nämä edellä mainitut kohtaamiset, eivätkä myöskään vähiten omat elämänkokemukseni, ovat innostaneet minua ottamaan selvää, mistä sisussa oikeastaan on kysymys. Mitä hyötyä siitä on? Voiko sisusta olla haittaa? Millä tavoin sisu voi toimia elämäneliksiirinä tai miten sitä voi hyödyntää vaikkapa työelämässä?

Mitä sisu on?

Lapsen ja nuorena sain melko useinkin kuulla vanhempieni kutsuvan itseäni ”sisupussiksi”. Nämä kommentit liittyivät yleensä tilanteisiin, joissa peräänantamattomasti tein jotakin vastoin minulle annettuja ohjeita. Sana ehkä kuvasi jollakin lailla myös periksiantamattomuuden luonteenpiirrettä.

Tutkimuksissa on havaittu, että vielä pari vuosisataa sitten sisu käsitteenä yhdistettiin enemmän luonteeseen ja taipumuksiin, kuten esim. pahansisuisuuteen. Myöhemmin 1800-1900 -luvun vaihteessa sisu muuntui tarkoittamaan lannistumattomuutta, päättäväisyyttä ja rohkeutta. Läpi vuosisatojen sisulle on ollut ominaista voimakas tunnelataus ja räjähtävä energia.

Sisua käsitteenä on ollut vaikeaa määrittää. Sisulla ei ole ollut myöskään suoraa käännöstä tai tarkkaa synonyymiä muissa kielissä. Sitä on kuvattu periksiantamattomuudella, jääräpäisyydellä ja sisäisellä palolla. Sisun on sanottu olevan puhtaasti suomalainen termi, kuten jo käsitteeksi muodostunut ”suomalainen sisu” antaa ymmärtää. Sisu ja sisukkuus ovat auttaneet suomalaisia selviämään esimerkiksi vaikeina sota-aikoina.

Sinnikkyys

Sinnikkyys ei tutkimusten mukaan ole samaa kuin sisukkuus. Sinnikkyydellä tarkoitetaan enemmänkin intohimoa ja periksiantamattomuutta pitkän aikavälin tavoitteita kohtaan (”pyrkiä sinnikkäästi päämääräänsä”.) Sisu liittyy enemmän ihmisen kykyyn selvitä äärimmäisen vaativista tilanteista.

”Sisu alkaa sieltä, missä sinnikkyys loppuu”
(Sonja Strömsholm)

Sisuun kuuluu ajatus, että tehdään, mitä täytyy, vaikka näkyvissä ei ole päämäärää eikä palkkiota. Sisun määrää ei myöskään voi havaita ihmisestä päältä päin. Näennäisesti rauhallisen ulkokuoren alle voi piiloutua räjähtävä voima. Sisuuntumisen avulla ihminen voi uusiutua, muuttaa toimintaansa tai vaihtaa täysin suuntaansa.

”Sisu synnyttää uutta”
(Lauri Järvilehto)

Vankkumaton sisu auttaa sietämään vaikeaa pomoa, haastavaa työilmapiiriä jne. Sisuunnuttuaan ihminen voi esimerkiksi irtisanoutua työstään ja tarttua täysin voimin uuteen tilaisuuteen. Tällaisesta tilanteesta kirjoitin blogipostauksessani ”Sietämätön työkulttuuri”.

Periksiantamattomuus ja resilienssi

Sisun lähikäsitteitä ovat myös periksiantamattomuus ja resilienssi. Resilienssillä tarkoitetaan ihmisen kykyä sopeutua vastoinkäymisiin, traumaan tai kriisitilanteisiin. Se kuvaa lannistumattomuutta ja lujuutta sekä kykyä nousta kuopasta sekä yrittää uudelleen. Resilienssiin liittyy mm. optimistisuus, tunteiden säätelykyky, pystyvyyden tunne sekä taito pitää epäonnistumisia oppimiskokemuksina.

Periksiantamattomuudella tarkoitetaan hellittämätöntä, pitkäkestoista sitoutumista vaativia tavoitteita kohtaan ja sillä on yhteys menestymiseen. Se on myös keskeinen osa sinnikyyttä. Suhteessa periksiantamattomuuteen sisu tarkoittaa kykyä puskea eteenpäin äärimmäistä fyysistä tai psyykkistä ponnistelua vaativassa tilanteessa tai tehtävässä.

Hyvä, paha sisu

Sisu rakentavana voimana on joustavaa päättäväisyyttä suuren haasteen edessä. Liiallinen sisu taas voi ilmetä jääräpäisyytenä, lyhytnäköisyytenä ja toisten avun hylkäämisenä. Se voi ehkäistä psyykkistä kasvua ja johtaa jopa täydelliseen jumiutumiseen.

Vaarana on lukkiutua aiempaan päämäärään niin, että on vaikeaa nähdä vaihtoehtoja ja joustaa. Ihminen saattaa jatkaa sisukkaasti tilanteessa, joka voi aiheuttaa jopa terveyttä uhkaavan vaaran. On lukuisia esimerkkejä mm. siitä, kuinka voimavarat loppuun kuluttava työyhteisö on aiheuttanut työntekijälle täydellisen uupumistilanteen. Joskus tarvitaan sisua enemmän luovuttamiseen kuin eteenpäin jatkamiseen.

Voiko sisua kehittää?

83 % suomalaisista sisututkimuksen kyselyyn vastanneista henkilöistä uskoo, että sisua voi kehittää tietoisella harjoittelulla. Sisua voidaan kuvata uskalluksen moottorina, joka auttaa ihmistä ylittämään itsensä.

Olen pohtinut, kuinka paljon sisussa on perimän, kuinka paljon ympäristön vaikutusta? Uskon, että luonteenpiirteillä on merkitystä, mutta ympäristöllä ja kasvutekijöillä luultavasti vielä enemmän. Sisu -teoksessa elämäntarinansa kertovista ihmisistä useimmat arvioivat lapsuuden ja nuoruuden kokemuksilla sekä elämän aikana koetuilla vastoinkäymisillä olevan eniten merkitystä.

”Jos ei ole esteitä, ei voi oikeasti tuntea omia rajojaan tai
tietää kuinka pitkälle voi venyä.”
(Evon Söderlund)

Vaikeissa olosuhteissa kasvaneet ihmiset kykenevät usein selviytymään paremmin hankalista tilanteista kuin sellaiset, jotka eivät ole vastoinkäymisiin tottuneet. Sisun vertauskuvana toimii usein kuminauha, joka voi venyä tarvittaessa uskomattomiin mittoihin, mutta palautuu tilanteen normalisoiduttua entiselleen.

Tutkimusten mukaan joillakin ihmisillä sisu kohdistuu erityisesti johonkin hankalaan elämänvaiheeseen, joillakin se näyttää olevan koko elämää läpäisevä voima, syvään juurtunut luonteenpiirre.

Oma asenne on ratkaiseva; miten suhtautuu epäonnistumisiin? ”Otan haasteen vastaan ja tästä selvitään” vai ”En taida yrittää, koska epäonnistun kuitenkin.” Jos etsii ainoastaan negatiivisia asioita, todennäköisesti löytää niitä enemmän. Jos vastaavasti hakee positiivisia asioita, löytää niitä enemmän. On tärkeää hakeutua sellaisten asioiden äärelle, jotka kasvattavat itsetuntoa.

”Mieluummin vain sanoo itselleen, minä onnistun tässä, minä onnistun tässä. Sen päättää vain. Se on sisua, sellaista sitkeyttä.”
(Esko Kivi)

Ihmisessä on enemmän rohkeutta ja pystyvyyttä, kuin mitä päällepäin näkyy. Tähän sopii hyvin vertaus jäävuoreen. Kapasiteettia eli jäävuorta on veden pinnan alla moninkertainen määrä verrattuna siihen, mitä on pinnan yläpuolella, jossa on vain jäävuoren huippu eli näkyvä osa ihmisen pystyvyydestä.

Sisukkuutta kannattaa arvostaa ja kannustaa

Sisun olemuksessa esikuvan voimalla on todettu olevan erityisen suuri vaikutus. Jokainen voinee löytää lähipiiristään henkilöitä, jotka ovat menneet läpi sen kuuluisan ”harmaan kiven”. Tällaiset henkilöt voivat toimia esimerkkeinä ja inspiraationa omien haasteiden keskellä.

”Sekin on sisua, että levittää positiivisuutta ympärilleen.
Jokainen hymy, jonka voin levittää, on ehkä arvokkain juttu, mitä voin antaa.
Jos pystyn lievittämään jonkun pahaa oloa,
se on tosi arvokasta”
(Pekka Hyysalo)

Työyhteisöstä voidaan luoda sellainen yhdessä tekemisen ympäristö, jossa sisukasta toimintaa kannustetaan ja arvostetaan. Jaetaan yhteisesti esimerkiksi pieniä ja suuria onnistumisen tarinoita. Tärkeää on myös luottamuksellinen ilmapiiri ja epäonnistumisten hyväksyminen.

”Sisu innostaa”
(Emilia Lahti)

Turvallisessa työympäristössä on mahdollisuus haastaa itseään ja asettaa tavoitteita, jotka pakottavat kehittämään omaa toimintaa ja uskaltautumaan myös oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Onnistumiset haastavissa tilanteissa palkitsevat. Epäonnistumisista ei pidä lannistua, vaan ne tulee ottaa oppimiskokemuksina.

”Sisupussius” on käyttövoima

Mistä oma ”sisupussiuteni” on peräisin? Luonteenlaadulla voi olla merkitystä, mutta uskon, että monenlaiset elämänkokemukset ovat toimineet pääasiallisena moottorinani. Vaikea sanoa, kummat, negatiiviset vai positiiviset kokemukset ovat vaikuttaneet enemmän. Ehkä mottoni ja voimalauseeni: ”Esteet puron tiellä saavat sen aikaan sen solinan”, antaa siihen vastauksen.

Sisutilani viriää, kun ärsytyskynnys nousee tietyn rajan yli. Olenkin miettinyt, täytyykö aina olla kuilun reunalla, ennen kuin alkaa tapahtumaan. Sisu on myös eräänlainen käyttövoima ja flow -tila. Kun riittävästi sisuuntuu, voimavaroja toimintaan tavoitteen saavuttamiseksi riittää yllin kyllin ja pitkäksi aikaa.

Iän karttuessa peräänantamattomuus ja sen kyljessä sisukkuus usein hellittää, ainakin vähän. Tilalle tulee armollisuus itseä kohtaan. Osaa jo päästää irti, kerätä voimia sekä laittaa asioita tärkeysjärjestykseen… kaikkea ei voi, eikä tarvitse tehdä täydellisesti. Myös miksi -kysymykset jäävät vähemmälle huomiolle: kaikelle ei löydy selitystä, asioita tapahtuu – niistä selvitään.

Sisua voi käyttää työkaluna, jonka toimivuus riippuu siitä, miten sitä käyttää. Sen avulla on mahdollista saada muutosta aikaan, niin itsessämme kuin ympäristössämmekin. Sisu parhaimmillaan on voimavara, jota kannattaa arvostaa ja vaalia.

Lähteet:

Lahti Emilia. Sisu – toiminnan tahtotila. 2014. Artikkeli teoksessa: Uusitalo-Malmivaara Lotta (toim.) Positiivisen psykologian voima. PS-kustannus.

Srömsholm Sonja, Lahti Emilia, Järvilehto Lauri, Koutaniemi Meeri. 2015. Sisu. Tarinoita itsensä ylittämisestä ja hyvän tekemisestä. PS-kustannus.