Tunnelmallista urkumusiikkia

Tunnelmallista urkumusiikkia, Voimapuu

Joensuun musiikkitalven (22 .- 25.2.2018) teemana oli Talvinen matka – Winterreise ja teemasäveltäjänä Franz Schubert.  Ohjelmassa oli valinnanvaraa aina sinfoniakonserteista ja kuorolaulusta jazz-klubin svengaavaan tunnelmaan.

Tällä kertaa silmääni sattui lauantai-illan kirkkokonsertti: urkutaiteilija Tuomas Pyrhösen ”Vuodenaikojen lämpö”. Mikä ihanampaa, kuin päästä kirkkoon kuuntelemaan urkumusiikkia. Viimeisestä kirkkokonsertista onkin jo kulunut aikaa, ellei kauneimpia joululauluja lueta sellaiseksi. Itse asiassa, kun tarkemmin muistelen, en ole aiemmin käynyt pelkästään urkumusiikista koostuvassa konsertissa.

Kirkko konserttiympäristönä on juhlallinen ja elämyksellinen. Blogipostauksessa Temperamenttinen trumpetti esittelin Lieksan kirkon, joka niin ikään on upea myös konserttisalina. Kooltaan se on kuitenkin huomattavasti Joensuun ev.lut. kirkkoa pienempi.

Tunnelmallista urkumusiikkia, Voimapuu

Joensuun ev.lut. kirkon parvelta oli suora näkymä urkuihin ja itse urkuriin. Ennen konsertin alkua jäi aikaa tarkastella urkuja ja käydä kuvaamassakin niitä. Mielessäni pohdin, kuka on mahtanut keksiä tuon antiikin ajoilta peräisin olevan massiivisen, kunnioitusta herättävän soittimen?

Konsertin ohjelmassa oli Felix Mendelssohn-Bartholdyn Sonaatti uruille no 1, F-molli, Johannes Brahmsin koraalialkusoittoja, Robert Schumannin Lapsikuvia ja Franz Schubertin Winterreise. Kaksi viimeksi mainittua teosta olivat urkutaiteilija Tuomas Pyrhösen omia sovituksia.

Useimmiten olen kuullut soitettavan uruilla melko mahtipontisesti. Urut ovat suorastaan pauhanneet, kuten esimerkiksi vaikkapa tutussa Mendelssohnin häämarssissa. Tässä konsertissa huomasin, että uruilla voi soittaa myös hyvin hiljaa, kauniita yksinkertaisia ja rauhallisia melodioita. Kuulin myös aivan uudenlaisia ääniä ja ääniyhdistelmiä, joita en tiennyt uruissa olevankaan.

Eniten minua ihastutti Pyrhösen sovitus Schumannin Lapsikuvia -pianoteoksesta. 13 pientä kappaletta, joista muutaman melodia oli hyvin tuttu jo lapsuudestani. Erityisesti ”Unelmointia” toi mieleen monenlaisia muistoja.

Tunnin kestoisen konsertin ohjelma oli mielestäni mielenkiintoisesti suunniteltu. Perinteisemmästä kirkkomusiikista, Mendelssohn-Barholdyn sonaatista edettiin verkkaisesti hiljaisin ja rauhoittavin sävelin kohti konsertin viimeistä Schubertin Winterreisen Gute Nacht (Hyvää yötä) -kappaletta.

Konsertti päättyi toistamiseen esitettyyn Schumannin sävellykseen Unelmointia, jonka myötä jäi mieleen nostalginen ja rentoutunut tunnelma.

Unelmointia  Diane Bishin esittämänä (Youtube)

Tuomas Pyrhönen on työskennellyt ylimmän asteen kirkkomuusikkona Joensuun seurakunnassa vuodesta 2002 alkaen. Hän on koulutukseltaan musiikin tohtori.

Joensuun musiikkitalvi

Joensuun ev.lut. kirkko

Kirkkourut

Lue myös:

Voimaa musiikista

Temperamenttinen trumpetti

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s