Reilu pari viikkoa sitten askartelin tonttuoven ja viime viikonvaihteessa sain kuin sainkin aikaan piparkakkujunan. Mistä moinen motivaatio? No, sehän on selvää, että sen aiheuttaa mummius. Pikkumies saa mummin ryhtymään mitä ihmeellisimpiin puuhiin.
Piparkakkujuna kaavoista raiteille
Katselin netistä kuvia erilaisista piparkakkutaloista. Joukossa vilahteli kuvia myös piparkakkulentokoneista, – autoista ja junista. Junasta innostuin – vaunuihin voisi lastata erilaisia kuljeteltavia tavaroita, kuten vaikkapa makeisia. Lisäksi juna näytti melko yksinkertaiselta rakentaa.
Harmillista, että piparkakkujunaan ei ollut valmistusohjeita eikä kaavoja, joten melkoisen haasteen eteen jouduin. Ensin täytyi piirtää kaavat käsin
ja vasta sen jälkeen pääsin käsiksi varsinaiseen leipomiseen. Jännittävää nähdä, miten kaavojen mittasuhteet toimivat junan osien kokoamisvaiheessa.
Taikinan (1,5 kg) ostin valmiina. Itse tehty taikina olisi varmasti ollut hyvää, mutta täytyy tunnustaa, etten ole koskaan tehnyt itse piparitaikinaa. Se olisi kasvattanut tämän leipomishaasteen moninkertaiseksi.
Kaavat sain valmiiksi leivinpaperista, tunnin työskentelyn jälkeen. Sitten taikinan kimppuun ja kaulimaan. Kauliminen oli tehtävä taiten, jotta osista ei tulisi liian ohuita, mutta ei myöskään liian paksuja. Junan osia aluslevy mukaan luettuna tuli kaikkiaan kolme uunipellillistä ja neljännelle pellille muotoilin lopusta taikinasta muutaman kuusen ja satuhahmoja.
Osien paistamisenkin (n. 5 min / pellillinen) onnistuin suorittamaan ilman palaneen käryä. Jäähdyttelin osia muutamia tunteja ennen niiden koristelua. Valkoiseen koristekuorrutukseen tarvittiin 1 kananmunanvalkuainen ja ½ pakettia tomusokeria. Helposti pursotettava kuorrute ei saa valua, vaan sen pitää pysyä hyvin muodossaan.
Pursottimena käytin teräväkulmaista muovipussia. Kuorrutteeseen oli helppo kiinnittää muita koristeita. Koristeiden tulee antaa kuivua hyvin ennen osien kokoamista, joten sen tein seuraavana päivänä.
Osien liimaamista varten on olemassa valmista pipariliimaa, mikä selvisi minulle vasta myöhemmin, kun olin aikani puuhastellut sulatetun tulikuuman sokerin kanssa. Liimaaminen oli ehdottomasti haasteellisin vaihe junan rakentamisessa.
Pienten osien liimaaminen niin, että ne myös pysyivät kiinni toisissaan, oli vaativaa. Kun sain yhden reunan kiinnitettyä, niin toinen reuna jo irtosi. Jotta sain osat liimattua, tarvittiin siihen apuvoimia. Ukki sai tehtäväksi pitää sokeriliimaa kuumana.
Kaikkiaan junan rakentamiseen (kaavojen valmistaminen, osien leikkaaminen ja paistaminen, koristelu ja liimaaminen) kului aikaa lähes työpäivän verran, jaettuna kahdelle päivälle.
Kokoamisen jälkeen seurasi loppusilaus eli veturin lakritsipiippujen kiinnittäminen, junavaunujen lastaaminen, ympäristön maisemointi ja lumettaminen tomusokerilla.
Lopuksi valokuvasin koko komeuden. Ajatella, että piparkakkujuna onnistui näinkin hyvin! Aivan priimahan se ei ole… paranneltavaa kyllä löytyy, jos kriittisesti tarkastelee.
Kovin kiireisille ja hätäisille leipojille ei piparkakkuluomusten loihtiminen sovi. Aimo annos aikaa ja kärsivällisyyttä täytyy varata, mutta lopputulos kyllä palkitsee tekijänsä. Toivottavasti juna saa iloisen ilmeen myös pikkumiehen kasvoille.
VOIMAPUU 