Vanhan ajan kaalilaatikkoa

Silloin tällöin ostan ruoaksi valmista eineskaalilaatikkoa. Se on ihan mukiinmenevää, mutta eihän se tietenkään vedä vertoja edesmenneen äitini kaalilaatikolle. Eräänä päivänä aprikoin – entäpä jos kokeilisin tehdä vanhan ajan kaalilaatikkoa ihan itse – sitä niin herkullista ja rasvaista laatikkoa, jota syötiin vähintäänkin kerran kuukaudessa lapsuudenkodissani. Laatikko oli myös isoäitini bravuureita.

Jos nyt jonkin ”vian” haluaa tuosta lapsuuden ajan kaalilaatikosta löytää, niin se oli suunnaton rasvamäärä. Kun laatikko tuli uunista ulos, rasva suorastaan kellui sen pinnalla. Varsinkin murrosikäisenä muistan moittineeni äitiäni tuosta runsaasta rasvan käytöstä. Tosin voita ja kermaa oli kaikissa hänen valmistamissaan ruoissa, mutta kaalilaatikko oli kyllä aivan yliveto.

No, mutta tuota herkullista rasvaista kaalilaatikkoa kuitenkin teki mieli ja täytyi ryhtyä oikein muistelemaan reseptiä. Apua piti aluksi hakea keittokirjoista… Löysinkin hiukan toisistaan poikkeavat kaalilaatikon ohjeet eri vuosikymmenten (1934, 1982 ja 1994) keittokirjoista. Vanhimmissa kirjoissa ruoka oli nimeltään liha- ja kaalilaatikko ja ”uusimmassa” 26 -vuotiaassa keittokirjassa ☺ se oli kaalilaatikko.

Vuoden 1934 (Keittotaito) resepti oli seuraava:

  • 1 suuri (1,5 kg) kaalinkupu, vettä ja suolaa
  • 3 dl maitoa
  • 1 dl (90g) riisiryynejä
  • ½ kg jauhettua lihaa
  • 2 rkl (50 g) rasvaa
  • ½ dl (30g) leipäjauhoja
  • 2 dl kaalinlientä
  • suolaa ja valkopippuria

Valmistus

Kaalinkuvusta irroitetaan lehdet ja ne keitetään suolansekaisessa vedessä pehmeiksi, sitten vesi valutetaan niistä pois. Pesty liha jauhetaan lihamyllyssä hienoksi.

Keitetyt riisiryynit, sulatettu rasva, survotut korput, kaalinliemi, maito ja mausteet sekoitetaan lihaan ja mureke vaivataan hyvin. Voidellun vuoan reunoille ja pohjaan ladotaan kaalinlehtiä; mureketta ja pienempiä kaalinlehtiä pannaan kerroksittain vuokaan.

Jäljelle jääneet lehdet pannaan vuoan päälle ja laatikkoa paistetaan uunissa noin 2 tuntia.

Muutoksia ohjeissa

Uudempien keittokirjojen ohjeissa jauhelihan määrä oli vähentynyt noin 300 g:aan. Myös rasvan määrä oli pudonnut puoleen ja uusimman (1994) keittokirjan reseptissä ei rasvaa ollut enää ollenkaan! Vuoden 1994  keittokirjan ohjeessa oli mahdollista valita riisin tilalle ohrasuurimot ja maidon tilalle lihaliemi. Lisäksi ohjeeseen oli ilmestynyt 2 kananmunaa, sipulia, meiramia, basilikaa ja tomaattisosetta.

Eri vuosikymmenten resepteistä voi huomata muutoksen ruokasuosituksissarasvan määrä oli vähentynyt ja mausteiden käyttö lisääntynyt. Vilkaisin pikaisesti netistä tämän päivän suosituinta kaalilaatikkoreseptiä (Kotikokki). Siinä maito oli vaihtunut lihaliemeksi (jossa kaali keitettiin) ja ennen uuniin laittoa laatikon päälle vielä valutettiin siirappinoro!

Versio 1 – Kaalilaatikko

Automaattisesti ajattelin, että äitini ohje oli tuosta hänen omasta vuoden 1934 keittokirjastaan ja lähdin sillä liikkeelle. Jauhelihaa en kuitenkaan ryhtynyt jauhamaan lihasta, enkä korppujauhoja korpuista, mutta muutoin noudatin kyseisen reseptin ohjeita.

Mietittäväksi jäi, mistä syntyi se massiivinen rasvamäärä, joka oli ominaista äitini kaalilaatikolle. Kaikissa  katsomissani ohjeissa rasvan määrä oli melko vähäinen. Sitten se pälkähti päähäni. Kaalilaatikon päällimmäiseksi kerrokseksihan kuului laittaa siankylkeä!  

Siankylkeä ei kaupasta tähän hätään löytynyt, joten vaihtoehdoksi sai käydä pekoni. Vuokaan kerroksittain kaalia ja jauhelihariisimureketta, sitten pekoniviipaleet kaalinlehtien päälle ja laatikko uuniin. Tässä vaiheessa tuli tunne, että tästä laatikosta ei taida sittenkään tulla aivan sellainen kuin pitäisi. Valmistustapa oli jotenkin erikoinen verrattuna muistikuvaani lapsuuden kaalilaatikosta.

Reilun tunnin paistumisen jälkeen uunista tuli ulos jonkin verran ”kärähtänyt” paistos. No, maku ratkaisee, ei ulkonäkö – arvelin. Maistamisen jälkeen jouduin kuitenkin toteamaan; ihan syötävää, mutta ei muistuta yhtään sitä kaalilaatikkoa, jota lapsuudenkodissani sain 🤔😐. Lisäksi tässä kaalilaatikossa oli hiukan savun makua, mikä mitä ilmeisemmin oli peräisin pekonista.

Versio 2 – Vanhan ajan kaalilaatikko

Sen verran tyytymätön olin lopputulokseen, että ei auttanut muu, kuin tehdä kaalilaatikkoa parin päivän kuluttua uudelleen. Onneksi ensimmäistä laatikkoa tuli tehtyä vain pienehkö kokeiluannos.

Seuraavaa kaalilaatikkoa varten täytyi ehdottomasti löytää kaupasta siankylkeä. Ja löytyihän sitä, kun osasi oikeasta paikasta etsiä. Reseptiä täytyi myös tuunata. Minkään keittokirjan ohjeet eivät oikein täsmänneet…

Tuunattu resepti


Noin 1 kg viipaloitua kaalia keitetään lihaliemessä. 1 isokokoinen sipuli ja noin 400 g jauhelihaa ruskistetaan, lisätään suolaa ja pippuria. Keitetty kaali, raaka riisi tai ohrasuurimot sekä ruskistettu sipuli, jauheliha ja pippuri sekoitetaan keskenään. Seos nostellaan voideltuun uunivuokaan ja kaalin keitinlientä (lihalientä) kaadetaan päälle 4-5 dl.

Lopuksi ehdottoman tärkeä pikantti ainesosa – runsaan rasvaiset siankylkiviipaleet – ladotaan päällimmäiseksi ja suolaa ripotellaan pinnalle. Paistetaan uunissa noin parisen tuntia – aluksi noin 225 asteessa ja annetaan hautua reilussa sadassa asteessa.

Jotenkin jo valmistusvaiheessa tuli sellainen tunne, että tämä paistos saattaisi muistuttaa enemmän ”oikeaa kaalilaatikkoa”. Katsotaan…

Paistumisen aikana huoneen täyttävä tuoksu tuntui tutulta. Puuttui se kummallinen savunsekainen aromi, joka oli peräisin edellisen version pekonista. Myös uunista ulos nostettu kypsä kaalilaatikko näytti ensisilmäyksellä aivan oikeanlaiselta, mutta tarkemmin katsottuna – missä oli kelluva rasvakerros? Täytyi oikein miettiä, mikä nyt meni vikaan? Olisi voinut kuvitella, että siankylkisiivut olisivat tuoneet laatikkoon enemmänkin rasvaisuutta.

Maku oli oikeanlainen, sellainen kuin hyvin hautuneessa kaalilaatikossa pitikin olla, mutta… jotakin puuttui. Kyllä se on voi, joka tästä laatikosta puuttui.  Tarkemmin, kun muistelen, niin äitinihän lisäsi vielä voinokareita laatikon päälle siankylkisiivujen lisäksi!  – Voilla sen saa, herkullisen maun, tapasi äitini sanoa.

Tätä vanhan ajan kaalilaatikkoa ei mitenkään voi kehua sydänystävälliseksi, mutta kun jättää siankylkisiivut ja ylimääräiset voinokareet pois, niin silloin ruokaa voi jo kutsua terveelliseksi. 💚 Ruisleivän, puolukkasurvoksen ja vihannesten kera kerrassaan herkullista voimaruokaa.

Millaisia makumuistoja sinulla on lapsuudestasi?

Lue myös:
Kaalisalaattia 60 -luvun tapaan