Keskivartalolla näyttää selvästi olevan jotakin ylimääräistä. – Nyt ryhdytään syömään salaattia enemmän, päätettiin puolisoni kanssa. Tuumasta toimeen. Aloin tutkailla ruokakirjahyllyä ja käteeni tarttui äitini ”Kodin Neuvokki”-sarjan kirjanen ”Kotikokin voileipäpöytä” vuodelta 1967.
– Tehtiinköhän 60-luvulla salaatteja, aprikoin tutkiessani kirjasta? Kyllä tehtiin. Salaatit kuuluivat kylmiin kasvisruokiin ja ohjeita oli runsaasti. Lisäksi kirjasessa esiteltiin lämpimiä kasvisruokia. Mitä puppua, että kasvikset ja salaatit eivät olisi ennen vanhaan kuuluneet ruokapöytään…
Suuri osa salaattiohjeista oli raasteita. Kirjasessa oli lisäksi oma osionsa sekasalaateilla, mikä tarkoitti sitä, että juuresten ja vihannesten joukkoon lisättiin kalaa, kananmunaa, lihapalleroita, makkaraa, silliä, herkkusieniä jne. Tänä päivänä nimitys lienee ruokasalaatti. Valinnanvaraa salaattiresepteissä siis oli.
Monille entisajan keittokirjoille oli tyypillistä, että niissä ohjeet eriteltiin vuodenajan mukaan. Tämä siksi, että pyrittiin hyödyntämään mahdollisimman hyvin eri vuodenaikojen antimet. Tuolloinhan kaikkia ruoka-aineita ei ollut saatavilla ympäri vuoden, kuten nykyisin. Muistan itsekin ajan, kun esimerkiksi appelsiineja oli kaupoissa vain kevättalvella.
Miksi valitsin kaalisalaatin tämänkertaiseksi retro-ohjeeksi? No, puhtaasti siksi, että sen tarjolle pano oli ennennäkemättömän hauska. Kaalinkerästä leikataan kansi ja koverretaan sisus pois. Sisuksesta valmistetaan salaatti, joka sitten tarjoillaan kaalinpäästä. 😊
Tosin osittain valintaan vaikutti myös se, että kaali edistää mukavasti ruoansulatusta. Se pitää huolta oikean bakteeriston muodostumisesta suolistoon. Kuten Neuvokki-kirjasessakin sanotaan ”Etenkin aterian alussa ”elämää antava” tuore hedelmä tai vihannessalaatti on erittäin suositeltava”. Lisäksi kaalissa on runsain mitoin C-vitamiinia.
Kaalisalaatti majonneesikastikkeessa
(huom! kirjoitusasu on oikein, majonneesi)
Ainekset:
- 1 kaalinpää
Majonneesi:
- 1 munankeltuainen
- valkopippuria
- suolaa
- 2 dl ruokaöljyä (esim. rypsiöljyä)
- ½ dl viinietikkaa
- 1 tl sinappia
Valmistus:
Kaalinkerä pestään huolellisesti ja kerästä leikataan kansi ja koverretaan sisus pois. Sisus silputaan mahdollisimman pieneksi ja ryöpätään nopeasti hiukan pehmeiksi = kiehautetaan reikäkauhaa apuna käyttäen. Jäähdytä kaalisuikaleet.
Majonneesi:
Mausteet ja munankeltuainen sekoitetaan kulhossa. Joukkoon lisätään vuoroin öljyä vuoroin etikkaa koko ajan hyvin vatkaten. Öljy saostaa kastiketta, etikka vedellyttää sitä. Kun siis kastike tuntuu liian sakealta, siihen lisätään tarpeen mukaan etikkaa.
Majonneesin voi valmistaa myös sekoittamalla munankeltuaisen, mausteet ja etikan kulhossa sekä lisäämällä siihen öljyn voimakkaasti vatkaten. Jos kastike sattuisi juoksettumaan, lisätään siihen 2 tl kiehuvaa vettä vatkaten. Mikäli sekään ei enää auta, otetaan uusi keltuainen ja koko majoneesi vatkataan siihen vähitellen uudestaan.
Jäähtyneet kaalisuikaleet ja majonneesi sekoitetaan ja pannaan koverrettuun kaalinkupuun, joka koristellaan vaikkapa silputulla persiljalla, parsakaalilla ja tomaattilohkoilla. Majonneesia on silloin sopiva määrä, kun sitä ei keräänny salaattiastian pohjalle. Joten tarvittaessa kaada liika majonneesi pois. Salaatinkastikkeen, kuten majonneesi tulee vain sopivasi kosteuttaa salaatti.
Lämminsavulohi sopi hyvin kaalisalaatin kaveriksi. Omega kolmosetkin tuli nautittua samalla. Tätä ateriaa voi siis sanoa sydänystävälliseksi ❤. Kaalin C-vitamiini tosin hiukan kärsi ryöppäyksestä. Suolistoystävällisyys sen sijaan säilyi erittäin hyvin. Kokeile vaikka! 😉
Lähde: Wartiainen Kerttu, Tolvanen Kirsti (toim.)1967. Kotikokin voileipäpöytä. Kodin Neuvokki 3/22.
Lue myös:
Suolaiset viinerit anopin tapaan
VOIMAPUU 