Miksi ihmeessä mennä elokuviin ja maksaa siitä, kun kotisohvallakin voi mukavasti löhötä ja katsella elokuvia TV:stä ja jopa lähes ilmaiseksi?
Kotimainen elokuva on kokenut uuden nousun viimeisten vuosien aikana ja suomalaiset käyvät elokuvissa ennätyksellisen paljon. Muutaman viikon aikana olen itsekin saanut rautaisannoksen elokuvaelämyksiä laidasta laitaan: sotaelokuvasta ja komediasta musiikkielokuviin. Olen käynyt katsomassa 5 elokuvaa ja tullut jokaisesta näytöksestä ulos lähes yhtä haltioituneena.
Elokuvateatterissa on tunnelmaa. Mielestäni on täysin eri asia katsoa elokuva teatterissa kuin TV:stä. Syitä tähän on useita, kuten esimerkiksi se, että ei ”tarvitse” lähteä jääkaapille kesken kaiken tai tehdä samalla jotakin ”hyödyllistä”, kuten vaikkapa neuloa. Teatterissa voi keskittyä täysin elokuvan katsomiseen ja suurten tunteiden kokemiseen.
Elokuvalla on terapeuttisia vaikutuksia. Elokuvan avulla voi tuntea, tunnistaa sekä käsitellä erilaisia tunteita. Tähän elokuvateatteri antaa myös hyvät ympäristölliset edellytykset. Liikuttavassa kohtauksessa voi kyynelehtiä kaikessa rauhassa, ilman, että kukaan panee sitä erityisemmin merkille.
Kieltämättä on myös mukavaa katsoa elokuvaa yhdessä muiden kanssa; nauraa, itkeä tai istua kauhusta jäykkänä. Tunnelma teatterissa on usein käsikosketeltava.
Aku Louhimies: Tuntematon sotilas
Suomen itsenäisyyden 100 – juhlavuoden kunniaksi valmistunut kolmas versio Tuntemattomasta sotilaasta oli katsottavien elokuvien listallani ensimmäisenä. Aivan ensi-iltaan en ehtinyt, mutta samalle viikolle kuitenkin.
Odotukseni elokuvan suhteen olivat korkealla ja olin 
varustautunut näytäntöön nenäliinalla, koska jotkut ennakkonäytöksissä käyneet olivat antaneet ymmärtää, että sitä todennäköisesti tarvittaisiin.
En tarvinnut nenäliinaa. Elokuva on erinomaisen hyvin toteutettu, mutta muutamaa uutta ja muutamaa poisjätettyä kohtausta lukuun ottamatta se on mielestäni lähes toisinto edellisistä versioista. Tapahtumat olivat niin samankaltaisia kuin aiemmissa elokuvaversioissa, että jäin jopa kaipaamaan pois jätettyjä kohtauksia.
Väkisinkin vertasin näyttelijäsuorituksia aiempiin versioihin. Vaikka mielenkiinto pysyikin yllä koko ajan, niin mitään erityistä tunnekuohua elokuva ei saanut minussa aikaan… johtui varmaankin juuri tuosta tuttuudesta. Ehkä odotin jotakin uutta ja erilaista…?
Seuraavalla viikolla AamuTV:ssä haastateltiin Anssi Määttää ja Antti Tuomista, jotka olivat saaneet inspiraation Tuntemattomasta sotilaasta ja tehneet 5 minuutin mittaisen lyhytelokuvan nimeltä Tuntematon REDUX.
Modernissa scifi-versiossa naissotilaat taistelevat venäläisiä androideja vastaan. Voisiko tässä olla aihio elokuvan 4 versioon, joka todennäköisesti on kuitenkin vielä tulossa? Vai meneekö liian hämmentäväksi?
Tiina Lymi: Napapiirin sankarit 3
Olen katsonut Napapiirin sankarit -elokuvan osat 1 ja 2 ja oikeutetusti myös osa 3 kuului listalleni: pakko nähdä. Komediaa parhaimmillaan. Miespääosaa esittävä suosikkini Jussi Vatanen on loistava näyttelijä ja jo pelkästään hänen roolisuorituksensa on näkemisen arvoinen.
Osa elokuvan viehätyksestä kuuluu myös ympäristölle, jossa elokuva on taltioitu. Lappi on jäänyt lähtemättömästi mieleeni siellä asutun lähes 10 vuoden jälkeen. On mukavaa palata tutuille paikoille valkokankaan välityksellä.
Elokuvan juoni on mukaansa tempaava. Janne (Jussi Vatanen) kieriskelee eksistentiaalisen kriisin kourissa ja lähtee etsimään itseään tunturiin haaveiden luontoretriitille. Mukaan tunkee muutama muukin sankari, joten reittisuunnitelmaan tulee pari muuttujaa… Kommelluksista ei tahdo tulla loppua.
Jos haluaa itsensä iloiselle mielelle ja kaipaa naurua, niin tämä elokuva tarjoaa sitä, ajoittain lähes tikahtumiseen saakka. Elokuvan huumori on helppoa ja kohtuullisesti hyvän maun rajoissa.
Napapiirin sankarit 3 (Trailer)
Rokumentti
Rokumentti on pääosin musiikkielokuvista koostuva festivaali, joka tuo ajanvietettä Joensuuhun lähes viikon ajaksi marraskuun pimeyteen. Aiemmin en ole osallistunut tähän festivaaliin, mutta nyt ajattelin lähteä hakemaan elämyksiä mukavuusalueeni ulkopuolelta.
Elokuvafestivaaleista Midnight Sun Festival on itselleni tuttu tapahtuma ja omassa lajissaan lyömätön. Pieni Sodankylän kunta siirtyy viikon ajaksi kansainväliseen keskiöön.
Maailmankuuluja ohjaajia ja näyttelijöitä saapuu paikkakunnalle esittelemään elokuviaan ja kertomaan työstään. Tunnelma keskiyön auringossa on vertaansa vailla; kun yleisö purkautuu ulos elokuvateatterista klo 2 yöllä, paistaa aurinko edelleen täydeltä terältä.
On kunnioitettavaa, että myös pienemmilläkin paikkakunnilla järjestetään elokuvakatselmuksia. Tämän vuoden Rokumentissa Joensuussa nähtiin peräti 46 elokuvaa.
Ohjelmistolehtisestä löysin kuvauksen Jennifer Peedomin ohjaamasta elokuvasta Mountain, joka on kuvaus vuorista ja vuorikiipeilystä. Elokuvaa mainostettiin kokemuksena, jonka jälkeen katsojan tekee mieli suudella lattiaa… Tuollaisen kokemuksen minäkin haluan!
Pettymys oli suuri, kun lipunmyynti kertoi elokuvan olevan loppuunmyyty. Olisi sittenkin pitänyt varata lippu aiemmin! En aavistanutkaan, että tämä festivaali olisi näin suosittu. Ohjelmistossa toki oli valinnanvaraa ja onneksi muitakin mielenkiintoisia elokuvia, kuten…
Geremy Jasper: Patty Cake$
Riemastuttava fiktiivinen elokuva gangsteriräpistä ja unelmista. Räp –musiikki ei ole aivan ominta kuuntelugenreäni, mutta olinkin lähtenyt hakemaan kokemuksia 
mukavuusalueeni ulkopuolelta. Siinä mielessä elokuva osui naulankantaan ja oli yllättäen jopa viihdyttävä.
Patti Cake$ on kertomus nuoresta naisesta, joka unelmoi räp-artistin urasta. Se on myös inspiroiva kertomus sisusta, jonka avulla Patti tavoittelee unelmaansa. Elokuva saa onnellisen lopun ja katsojalle jää hyvä mieli siitä, että huolimatta lukuisista vastoinkäymisistä Patti pääsee kuin pääseekin askelen lähemmäksi unelmaansa.
Petteri Saario: Aktivisti
Heti edellisen elokuvan jälkeen seurasi dokumentaarinen elokuva niin ikään nuoresta sisukkaasta tytöstä, Riikka Karppisesta. Kaivosmiehen tytär haastaa maailman suurimpiin lukeutuvan kaivosyhtiön ja kamppailee kotikylänsä puolesta 
kaivoksen perustamista vastaan.
Innostava elokuva sisusta ja taistelutahdosta luonnonarvojen puolesta. Onko kaikki kaupan, jos tarpeeksi maksetaan? Elokuva sisältää myös loistavia luonto- ja eläinkuvauksia.
”Sisu on rohkeutta ja uskallusta pitäytyä siinä, mihin uskoo, vaikka tulisi millaisia vaikeuksia, vaikka ihmiset ajattelisivat mitä. Sisu on loppuun asti viemistä. Tekee sen, mitä on tehtävä.”
Elokuvan jälkeen jää kaipaamaan nuoruuden intoa ja idealismia… kunpa voisi saada edes palasen siitä tähän päivään!
Leevi and the Leavings
Rokumentin eksotiikkaa – musiikkielokuvia voi seurata myös höyryävästä paljusta käsin. Harmi, että uimapuku unohtui kotiin ja täytyi tyytyä istuskelemaan tavanomaisesti puisilla penkeillä.
Nimittäin yhtenä Rokumentin oheisohjelmana esitettiin ulkoilmateatterissa Leevi and the Leavingsin musiikkivideoita vuosilta 1985 -1997. Videokavalkaadi Joensuun Taitokorttelissa oli kunnianosoitus yhtyeen päämiehelle Göstä Sundqvistille, jonka syntymästä on tänä vuonna kulunut 60 vuotta.
Nostalgiset vanhat hyvät hitit kruunasivat illan… ja sai laulaa mukana!
Leevi and the Leavings: Raparperitaivas
Milloin olet viimeksi käynyt elokuvissa?
Lue myös:
Savonlinnan luontoelokuvafestivaaleilla
VOIMAPUU 