Ajattelin kirjoittaa blogitekstin voimaantumisesta. Olen lyhyesti sivunnut aihetta aiemmin parissa blogin artikkelissa, mutta kovin syvällisesti en ole asiaa pohtinut enkä käsitellyt. Nyt olisi siis aika tehdä se…
Olen alun perin vuonna 2017 nimennyt blogini punaiseksi langaksi voimaantumisen ja niin blogin infossa sanotaan edelleen. Olen toivonut blogini tukevan ihmisiä voimaantumaan siten, että blogin tekstit tarjoaisivat erilaisia ideoita ja näkökulmia sekä vahvistusta arkeen. Mutta – kun kävin etsimässä netistä voimaantumiseen liittyvää materiaalia, ryhdyin pohtimaan voimaantumista kokonaan uudelta näkökulmalta.
Törmäsin nimittäin useisiin kirjoituksiin voimaantumispöhinästä ja erilaisista vastareaktioista voimaantumispuheelle. Mm. Laura Hallamaa kirjoittaa kolumnissaan (2021): En jaksa voimaantua enää. Erityisesti naisten keskuudessa on ollut viime vuosina vahva voimaantumisen ilmapiiri. Naisia kehotetaan ottamaan ohjat omiin käsiinsä.
Laura Hallamaa kertoo uupuneensa siihen, että koko ajan pitäisi olla vahva nainen, joka rakastaa kehoaan päivästä toiseen ja esiintyy itsevarmasti. Myös monissa nettikeskusteluissa on tuotu esiin, että voimaantumispuhe saa ihmisen keskittymään liikaa omaan itseensä ja omiin puutteisiinsa, olemaan jatkuvasti tyytymätön…
Mietiskelin, onko termi voimaantuminen kärsinyt inflaation vai mistä tuossa edellä mainitussa on kyse? Vai onko niin, että voimaantuminen on käsitetty aivan eri lailla, kuin mitä sillä on alun perin tarkoitettu? Em. kolumnista voisi niinkin päätellä erityisesti siinä esitettyjen esimerkkien perusteella.
Mitä voimaantumisella tarkoitetaan?
Termi voimaantuminen ei ole erityisen selkeä. Monet teoreetikot ovat määritelleet voimaantumista hyvinkin eri tavoin. Kuitenkin yhteinen ydinsanoma voidaan useimmista määritelmistä löytää. Yksinkertaisesti ilmaistuna voimaantuminen tarkoittaa ihmisen sisäistä prosessia ja voimien keräämistä selviytyä vaikeista tilanteista sekä hallita omaa elämäänsä.
Voimaantumisen myötä ihminen voi tulla itsevarmemmaksi ja kykenevämmiksi tekemään päätöksiä ja toimimaan itse. Voimaantuminen on vastine englanninkieliselle empowerment-termille. Voimaantumisen ohella puhutaan toisinaan myös valtaistumisesta. Valtaistumisessa on ihmisen sisäisen prosessin ohella kysymys yhteiskunnallisesta vallasta.
Juha Siitonen on ehkä eniten voimaantumista tutkinut ja aiheesta myös väitöskirjan (1999) tehnyt henkilö Suomessa. Siitosen mukaan voimaantumisessa korostuu oma sisäinen vahvistuminen ja se, että ihminen kokee olevansa sisäisesti vahva sekä tasapainossa itsensä ja ympäristönsä kanssa.
Voimaantumisen seurauksena ihminen kykenee asettamaan ja saavuttamaan päämääriä, tuntee oman elämänsä olevan hallinnassa sekä itsetuntonsa parantuneen. Siitosen mukaan ihminen voi voimaantua vain itse. Hänelle voidaan tarjota taitoja, resursseja ja mahdollisuuksia kehittää itseään, mutta itse voimaantuminen on ihmisen omissa käsissä.
Tietokirjailija, kasvatustieteen maisteri Juhani Räsänen on työskennellyt paljon voimaantumisen parissa ja kirjoittanut useita kirjoja aiheesta. Hänen mukaansa voimaantuminen on havahtumisen ja valtaistumisen prosessi. Havahtumisella hän tarkoittaa ihmisen pysähtymistä ja asioiden uudelleenarvioimista, jonka seurauksena ihmiselle syntyy ajatus muutostarpeesta. Havahtuminen on muutosprosessi, joka lähtee ihmisestä itsestään. Se on ensimmäinen vaihe kohti voimaantumista.
Räsäsen mukaan voimaantumisen edellytyksenä on myös valtaistuminen. Valtaistunut -käsitteellä tarkoitetaan ihmisen tai yhteisön tunnetta siitä, että hänellä tai yhteisöllä on valta päättää itseään ja elämäänsä koskevista asioista. Ilman tällaista vallan tunnetta ei yksilöllä eikä yhteisöllä ole mahdollisuutta saavuttaa sisäistä voiman tunnetta eli voimaantua.
Voimaantumisen malleja
Tommi Lehtonen Vaasan yliopistosta kirjoittaa voimaantumisen malleista blogitekstissään (2021) työssä jaksamisen ja voimaantumisen ristipaineista. Voimaantumisessa voidaan erottaa neljä erilaista mallia.
Kompensaatiomallissa uusi työ, harrastus tai muu asia, kuten lohturuoka tai -shoppailu, korvaa menetystä ja tuo elämään ainakin hetkellisesti uutta merkityksellisyyttä tai hyvänolon tunnetta. Vaihtomallissa taas jotain vanhaa jätetään pois ja uutta otetaan tilalle.
Vaihtomallin ja kompensaatiomallin ero on siinä, että vaihtaminen on tarkoituksellista, kun taas kompensaatiota edeltää tahtomatta tapahtunut menetys. Sellainen voi olla vaikkapa työn tai harrastuksen menettäminen. Vaihtomallissa taas työpaikkaa ja harrastusta vaihdetaan puhtaasti omasta halusta.
Lisäysmallissa vanhasta merkityksellisyyden tai arvostuksen lähteestä ei poistu tai vähene välttämättä mitään, vaan kaiken hyvän päälle tulee vielä lisää. Lisäksi on olemassa voimaantumisen tunnemalli. Voimaantumisen tunne voi seurata esimerkiksi arvostetuksi tulemisen kokemuksesta tai kateuden tunteen väistymisestä.
Milloin on aika voimaantua? Mistä tiedät, että olet voimaantunut?
Oletko tuntenut itseäsi koskaan”pieneksi”? Koet, ettet pääse tielläsi olevien elämän asettamien esteiden yli? Ajattelet ehkä olevasi hyödytön ja arvoton.
Voimattomalla ihmisellä ei ole unelmia tai toiveita, joita kohti hän pyrkii. Voimattomuuden tunteminen on aina subjektiivinen kokemus ja sitä ei voida määrittää ulkopuolelta. Juhani Räsänen määrittelee voimattomuuden näin: ”voimattomat ihmiset ovat masentuneita, loppuun palaneita, opitun avuttomia, vieraantuneita, elämänkontrollinsa menettäneitä ja monin tavoin kyvyttömiä”. Tunne siitä, että ihmisellä ei ole voimaa muuttaa asioita alkaa horjuttaa sekä fyysistä terveyttä että mielenterveyttä.
Voimaantuminen taas ilmenee eri ihmisissä erilaisina ominaisuuksina, käyttäytymisenä, taitoina ja uskomuksina. Voimaantuminen näkyy aktiivisuuden ja toimintakyvyn lisääntymisenä. Voimaantuneella ihmisellä on kokemus, että hänellä on mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä, tehdä päätöksiä, toimia tavalla, joka vahvistaa hänen elämäänsä. Voimaantuminen näkyy parantuneena itsetuntona, kykynä asettaa ja saavuttaa päämääriä, oman elämän ja muutosprosessin hallinnan tunteena sekä toiveikkuutena tulevaisuutta kohtaan.
Arkisia keinoja voimaantua
Minkälaiset asiat tuovat mielekkyyttä arkeen? Usein kyse on niin arkisista asioista, että niitä pidetään liiankin itsestään selvinä. Mielekäs toiminta ja siihen uppoutuminen tuottaa myönteisiä tunteita ja energiaa. Kysymys on toiminnasta, josta pitää ja jossa on hyvä. Arkisten asioiden rikastaminen tai juhlistaminen voimaannuttaa.
Hyvät keskustelut, käsillä tekeminen, kävely, maiseman katsominen, kahvin juominen tai lehden lukeminen voivat pienuudessaan olla suuria asioita. Arjen askareet tai ulkoilu voivat lisätä tyytyväisyyttä elämään, vahvistaa itseluottamusta ja tuoda onnistumisen kokemuksia. Kyse voi olla esimerkiksi kasvien hoitamisesta, pöydän kauniista kattamisesta tai pihan siivouksesta.
Ihmiselle on luontaista suuntautua toimintaan ja tulevaan. Päämäärät ja tavoitteet saavat katsomaan eteenpäin. Mikä tekisi elämästä tyydyttävää, vaikka tilanne tai olosuhteet olisivat haasteelliset? Jos jotakin toivetta ei voi kokonaisuudessaan toteuttaa, voisiko siitä toteuttaa edes jonkin osan?
Voimaantuminen – suorittamistako?
Olen omistanut oman työurani lähes kokonaan ihmisten voimaantumisen mahdollistamiseen ja tukemiseen. Siksi tuntuukin niin hämmentävältä lukea voimaantumisesta kirosanana, voimaantumispöhinästä ja voimaantumisjargonista, joka on vallalla kaikkialla. Jäin pohtimaan kolumnisti Laura Hallamaan kokemaa uupumusta voimaantumiseen. Voimaantumisenhan tarkoitus on nimenomaan tuoda voimavaroja eikä suinkaan uuvuttaa?
Lieneekö kyse väärinymmärryksestä, mitä voimaantumisella ylipäätään tarkoitetaan? Ymmärretäänkö voimaantumisella ehkä jonkinlaista suorittamista, erilaisia tekoja; kuinka paljon ihminen jaksaa konkreettisesti tehdä erilaisia asioita, miten tehokas hän on työssään jne? Eräässä netin keskusteluketjussa konkretisoitiin voimaantumista mm. seuraavasti: on pakko jaksaa hymyillä, juosta maratoni, ryhtyä professoriksi tai start up yrittäjäksi, harrastaa mahdollisimman paljon….
Se, että ihminen alkaa voimaantua, näkyy usein aktiivisuuden ja toimintakyvyn lisääntymisenä, mutta itse voimaannuttavien asioiden ja voimaantumiskeinojen ei suinkaan ole tarkoitus uuvuttaa…
Mitä mieltä sinä olet?
Lähteitä ja kirjallisuutta:
Hallamaa Laura. 2021. En jaksa voimaantua enää. Kolumni.
Hirvonen Emmi. 2009. Voimaa sulle ja sulle ja hiukan sulle. Kuinka työhönvalmentajat kuvailevat asiakkaansa voimaantumista. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi. Opinnäytetyö.
Lehtonen Tommi. 2021. Voimaantuminen ja työssä jaksaminen vaatimusten ristipaineessa.
Räsänen Juhani. 2006. Voimaantumisen mahdollistaminen ja ratkaisut- yhteiskunnan, yhteisön ja yksilön valtaistaminen. Julkiviestintä Oy
Siitonen Juha. 1999. Voimaantumisteorian perusteiden hahmottelua. Väitöskirja. Oulu: Oulun yliopisto
Lue myös:
Mitä onnellisuus on ja miten lisätä onnellisuuden tunnetta?
VOIMAPUU 