Mokasinko?
Perinteisesti marraskuun teema on liittynyt jollakin tapaa mielen hyvinvointiin. Olen aiemmin kirjoittanut ajatuksia mm. muutoksesta ja erilaisista elämän kriiseistä (Teema muutoshaasteita ). Aihepiiriin liittyy myös eriaiheisia yksittäisiä artikkeleita kategoriassa Tienhaarassa.
Etsiessäni näkökulmia tämänkertaiseen teemaan vastaani tuli psykologi Outi Olanin uusi kirja Mokasin. Luin esittelytekstin, kiinnostuin ja tilasin kirjan e-version. Kirja käsittelee epäonnistumisia ja niistä selviämistä. Luulen, että melko monelle meistä epäonnistuminen jossakin, murretermillä mokaaminen, on tuttua. Tämä Olanin kirja on ensimmäinen vastaani tullut tästä aiheesta kirjoitettu kokonainen kirja. Häpeän tunteeseen liittyviä kirjoja on kirjoitettu useitakin. Aloitan siis kuukauden teeman tällä tärkeällä aiheella…
Outi Olani aloittaa kirjansa kappaleella ”Uskalla epäonnistua” ja jatkaa siitä kehottamalla opettelemaan sietämään epätäydellisyyttä. Epätäydellisen elämän hyväksymisestä voi olla paljon etua, koska elämässä tuskin voi välttyä epäonnistumisilta. Epäonnistumisen pelko on kaikille tuttua. Olanin mukaan riskinoton arvoiset asiat elämässä voivat jäädä tavoittamatta, jos antaa epäonnistumisen pelon vallata mielensä.
Pitäisi hyväksyä se, että mokailu kuuluu elämään. Kuitenkin epäonnistumisen jälkeen moni suurentelee tapahtunutta, kärsii itsesyytöksistä tai sitten vähättelee tapahtunutta. Kulttuuriset erot ja arvot, täydellisyyden tavoittelu ja virheettömyyden ideaali ovat vaikuttamassa siihen, miten epäonnistumiseen suhtaudutaan.
Outi Olanin mukaan epäonnistumiset ovat parhaimmillaan tarpeellisia, suorastaan välttämättömiä. Ne ohjaavat kohti uutta ja parempaa. Epäonnistumiseen voi suhtautua kahdella tapaa: pahimpia mokia voi tietenkin parhaansa mukaan pyrkiä välttämään, mutta epäonnistumisen pelko ei saa estää tekemästä niitä asioita, jotka kokee tärkeiksi. Aina ei voi varmaksi sanoa edes onko oma mokaksi luokiteltu teko huono vai hyvä tai ylipäätään moka ollenkaan.
Edellä lukemani perusteella jäin muistelemaan omaa menneisyyttäni ja asioita, jotka olen kokenut epäonnistumisena. Huomasin, että ajankululla on tapana kullata muistoja ja en näe moniakaan aiemmin suuriksi epäonnistumisiksi luokittelemiani asioita samalla tavoin nyt kuin aiemmin.
Moni oma epäonnistuminen tuntui aikoinaan paljon suuremmalta asialta, kuin miltä se tänä päivänä tuntuu. Kokemukseen voi vaikuttaa myös se, että vanhemmiten olen oppinut sietämään epätäydellisyyttä ja suurin perfektionismini on kadonnut tai ainakin helpottanut.
Olanin Mokasin – kirjan aihepiiri tuntuu niin mielenkiintoiselta, että jatkan kirjan ja aiheen käsittelyä kuukauden teemassa vielä hiukan lisää.
Pohdiskeltavaa… Mikä on sinun suurin mokasi? Miten se on vaikuttanut myöhempään elämääsi?
Aika kultaa muistot
Olen lukenut ostamaani e-kirjaa ”Mokasin” sieltä täältä. Paneudun siihen myöhemmin syvemmin ajan kanssa. Kirjaa voikin lukea aloittaen aivan alusta edeten luku luvulta eteenpäin, mutta sitä voi mielestäni lukea myös ikäänkuin hakuteosta esimerkkien pohjalta. Kirja sisältää paljon esimerkkejä erilaisista mokailutilanteista. Useimmat niistä ovat Outi Olanin omia kokemuksia.
Tämä kokemuspohjaisuus tekeekin kirjasta helposti lähestyttävän ja helpottaa sen lukemista sekä ymmärtämistä. Kirja sisältää monia mielenkiintoisia näkökulmia aiheeseen ja lisäksi tehtäviä, joilla voi jäsentää omia mokailukokemuksiaan sekä jaotella niitä enemmän tai vähemmän merkityksellisiin tapahtumiin.
Viimeksi kirjoitin myös havainnostani, että ajankululla on tapana kullata muistoja. Tästä havainnosta on myös Outi Olani kirjoittanut kirjaansa kappaleen: Suloinen muistamattomuus.
Olani kuvaa muistijärjestelmäämme hyvin rajalliseksi. Suurin osa vähemmän merkityksellisistä arjen tapahtumista pyyhkiytyy muistista, sikäli kun järjestelmä toimii moitteettomasti. Joillakin henkilöillä tämä järjestelmä on tavallaan epäkunnossa, ja muistiin tallentuu kaikki pienimmätkin yksityiskohdat tapahtumista, ihmisistä, tapaamisista ja kohtaamisista. Tästä syystä turhan tarkka tapahtumien muistaminen aiheuttaa tilanteen, jossa henkilö vatvoo ja kelaa edestakaisin asioita… asian merkityksellisyys kasvaa kasvamistaan ja aiheuttaa ahdistusta.
Terve mieli kykenee unohtamaan asioita. Outi Olani esittääkin tärkeän kysymyksen: Valvottaako jokin vuosien takainen moka edelleen öisin?
Useimmiten on kuitenkin niin, että juuri kukaan muu ei muista tapahtunutta. Kaikkein suurimmilta tuntuviin mokiin liittyy usein voimakkaita tunnereaktioita, jotka edistävät muistijärjestelmää tallentamaan tilanteen pitkäkestoiseen muistiin. Muistikuva ei välttämättä kuitenkaan pysy sellaisena, kuin se oli tallentuessaan, vaan se muuttuu ajanmittaan oman tulkinnan kautta. Muistojen yksityiskohdat sekoittuvat ja sulautuvat herkästi toisiin tapahtumiin.
Menneistä töppäilyistä on lupa päästää myös irti ja antaa itselleen anteeksi. Terve unohtaminen mahdollistaa asian yli pääsemisen ja suuntautumisen eteenpäin kohti uutta ja parempaa.
Outi Olani esittää kirjassaan 3-vaiheisen metodin, miten raskaita mokailukokemuksia ja häpeän tunteita voi helpottaa, miten suhtautua epäonnistumisen kokemuksiin ja miten myös oppia niistä.
Jos kiinnostuit Outi Olanin Mokasin-kirjasta, niin sitä saa täältä. Kirjan voi tilata kirjana, äänikirjana tai e-kirjana. Mielestäni erittäin hyvä ja varmasti aihepiiriltäänkin kaivattu kirja. Suosittelen.
I love me – POP UP ja Outi Heiskasen näyttely Ateneumissa
Marraskuun lopulla järjestetään yleensä vuosittainen ”I love me”-tapahtuma Pasilan messukeskuksessa. Viime vuosi oli poikkeus ja tänäkin vuonna tapahtuma järjestettiin suppeampana POP UP – shoppailutapahtumana koronaepidemian vuoksi. I love me POP-UP toi tarjolle tuotteita I love me -teemojen ohella kahdesta muustakin Messukeskuksen suosikkitapahtumasta: Habitaresta ja Lapsimessuilta.
Pistäydyin POP UP -tapahtumassa lauantaina 20.11. Hiukan pettynyt olotila jäi, vaikka tiesinkin, että kyseessä on vain hyvin pieni tarjonta normaalitapahtumaan verrattuna. Hyvinvointiaiheiset luennot ja erilaiset kokemukselliset aiheet puuttuivat lähes täysin ja tapahtuman sisältö oli todella myyntivoittoinen.
Normaalisti ”I love me – tapahtuma” on mitä suurimmassa määrin mielen hyvinvointitapahtuma ja varmasti monet tuntevatkin jääneensä paitsi jokavuotista ohjelmallista ja rentouttavaa viikonloppua. Ostosten tekeminen on toki sekin rentouttavaa, mutta ei kuitenkaan korvaa sitä kaikkea runsautta, mitä kyseinen tapahtuma pitää tavallisesti sisällään. Aikaa tapahtumassa kului kaikesta huolimatta ruokailuineen noin 5 tuntia. Eniten viihdyin pienois-Habitaren osastoilla ja toki ostin kirjoja sekä vaatteitakin. 😊
Taidenäyttelyissä käyminen on itselleni erittäin mieluinen tapa rentoutua ja keskeyttää ainakin hetkeksi arjen ”multitaskaaminen”.
Ateneumissa esillä oleva Outi Heiskasen retrospektiivinen näyttely esittelee taiteilijan monipuolisen ja monialaisen taiteen eri osa-alueet. Heiskanen (Heis) taiteilijana jättää tuskin ketään kylmäksi. Vuosikymmenten ajan hänen persoonansa on herättänyt paljon huomiota, ihastuttanut sekä vihastuttanut… Hän on kuvataiteilija, grafiikan taitaja, mutta myös yksi Suomen ensimmäisiä performanssitaiteilijoita.
Jos olet pääkaupunkiseudulla joulukuun puolenvälin tienoilla, niin pistäydy ihmeessä Ateneum-teemapäivässä. Alla olevan linkin takaa löytyy 11.12.2021 järjestettävän teemapäivän ohjelma, joka sisältää erilaisia aiheita ja tapahtumia Outi Heiskasen taiteeseen liittyen.
ATENEUM TEEMA: OUTI HEISKANEN – TEKNIIKKAA JA TUNNETTA
Lue lisää:
Marjon matkassa – blogissa on hieno, monipuolinen kuvaus Outi Heiskasen näyttelystä.
VOIMAPUU 