Maisemamatkalla Napolinlahdella – osa 1

Maisemamatkalla Napolinlahdella, Voimapuu

Harvoin on tullut valittua matkakohde niin viime tingassa kuin tänä kesänä. Matka itsessään oli kyllä tiedossa jo loppukeväästä, mutta sen kohde, tarkka ajankohta ja kesto selvisivät vasta muutamaa päivää ennen lähtöä.

Miksikö näin? Kyseessä oli yhteinen kesälomamatkamme tyttäreni kanssa ja tarkkaa matkasuunnitelmaa ei ollut aiemmin mahdollista tehdä. Lennot ja majoituspaikat varattiin vasta paria päivää ennen lähtöä. Matkaan mukaan tarvittiin siis aimo annos seikkailumieltä.

Mahdollisina matkakohteina oli mielessä käynyt Islanti, Skotlanti ja Euroopan pääkaupungit. Pääkaupungit ovat sen verran kuumia heinäkuussa, että ne täytyi sulkea pois, paitsi, jos kaupunki sijaitsi meren rannalla. Meri-ilmasto auttaa toki pohjoismaalaista sietämään korkeampiakin lämpötiloja.

Maisemamatkalla Napolinlahdella, Voimapuu

Napolinlahti Italiassa sattui silmään hiukan yllättäen. Pohjois-Italiassa on tullut matkattua useaankin otteeseen, mutta Keski- ja Etelä-Italiassa ei. Napoli, Sorrento, Capri – tuttuja nimiä. Jokaisesta niistä minulla oli jonkinlainen mielikuva jo valmiiksi luotuna; Napoli lienee pieni kalastajakaupunki😉.  Sorrenton täytyy olla todella kaunis paikka – onhan olemassa sävelmäkin ”Palaja Sorrentoon”. Se on paikka, jonne seireenit aikoinaan kutsuivat Odysseusta. Caprin saari – siellä lomailee ”jetset”.

Läpikulkumatkalla Napolissa

Matkakohteeksi valittiin siis Napolinlahti Tyrrhenanmerellä ja nuo edellä mainitut kohteet. Menolento saatiin Napoliin ja lentokentältä pääsi vajaan 10 kilometrin matkan kätevästi junalla Napolin keskustaan. Siellä karisivat jo ensimmäiset ennakoivat mielikuvat Napolista. Napoli onkin miljoonakaupunki – esikaupunkialueineen yli 3,4 miljoonaa asukasta. Se siitä pienestä kalastajakaupungista!

Napoli oli tarkoitus ”vilkaista” menomatkalla Sorrentoon, mutta eihän tuota suurkaupunkia yhden yöpymisen aikana todellakaan vilkaistu. Pieni, mukava, siisti, ilmastoitu hostelli löytyi aivan vanhan kaupungin tuntumasta.

Siitä käsin ehdittiin hiukan tutustua omaleimaiseen vanhaan kaupunkiin, joka on ehdottomasti skootteristien unelmapaikka. Ei ollut niin pientä kujaa, josta ei skootterilla mahtuisi ajamaan! Ehdittiin myös käydä syömässä ne kuuluisat napolilaiset pizzat. Pizzan kotipaikka lienee jossakin Napolin seudulla.

Sorrento

Seuraavana aamupäivänä matka jatkui Circumvesuviana -junalla kohti Sorrentoa, joka oli matkamme pääkohde. Lipunosto junaan onnistui helposti, junia kulki 20 minuutin väliajoin ja matka taittui reilussa tunnissa. Osa junista oli ilmastoituja.

Meidän junamme ei ollut, mutta onneksi perinteinen ilmastointi toimi, eli vaunujen yläikkunat olivat auki ja pieni tuulenvire helpotti tukalaa olotilaa 30 asteen helteessä. Junissa matkasi myös musikantteja, jotka pitivät huolta matkustajien viihtyvyydestä pientä bonusta vastaan. Tuota bonusta piti muistaa antaa melko ahkerasti monessa muussakin paikassa.

Maisemamatkalla Napolinlahdella, Voimapuu
Junassa on tunnelmaa…

Sorrenton rautatieasemalle saavuttiin aikataulussa ja asemalta hotelliin oli reilun kilometrin mittainen matka. Sellaisen matkan vuoksihan ei kannattanut taksia vaivata, vaan ehdottomasti täytyi päästä helteeseen ja auringon paahteeseen vetämään matkalaukkuja. Kokemuksesta viisastuneena paluumatkalla ajoimme asemalle taksilla.

Kun vihdoin selvittiin hotelliin ja hotellihuoneeseen, ei voinut olla kuin tyytyväinen – huoneessa oli ilmastointi ja sellainen ilmastointi, jota oli mahdollisuus itse säädellä! Huoneen ikkunasta avautui kaunis näköala yli kattojen aina merelle saakka. Ei ollenkaan hassumpaa! Sorrento näyttäytyi jo huomattavasti enemmän mielikuviani vastaavana.

maisema_hotellista

Sorrenton lumoavat maisemat

Tulopäivän iltana täytyi heti pikimmiten lähteä katselemaan ympäristöä. Sorrento on noin 20 0000 asukkaan pikkukaupunki – Välimeren vanhimpia – ja sijaitsee äkkijyrkästi mereen putoavan kallion laella. Maisemat ovat kerrassaan hienot.

Loman Sorrentossa voisi viettää aivan hyvin vain rantakatuja kävellen ja maisemia ihaillen. Uimarantojakin on, mutta uimisesta innostuneen on parasta valita hotelli, jossa on uima-allas. Rannalle on jonkin verran matkaa ja sinne päästäkseen joutuu kulkemaan alas jyrkkiä portaita pitkin – mutta siis rantaelämääkin Sorrentossa voi viettää.


Mahtavia maisemia lukuun ottamatta suurempia nähtävyyksiä ei itse Sorrentossa ole. Paikallista Duomoa, kirkkoa on matkaoppaissa kehuttu, mutta se jäi tällä kertaa näkemättä. Toisaalta Kreikan ja Rooman ajoilta peräisin oleva Sorrenton kaupunki piazzoineen ja idyllisine kujineen on jo nähtävyys itsessään.

Pienellä, 1,5 tunnin mittaisella kiertoajelulla sai hyvän kokonaiskäsityksen Sorrenton niemimaasta ja ihmisten elämästä kaupunkikeskustan ulkopuolella. Sitrushedelmätarhoja oli silmänkantamattomiin. Tie kiemurteli vuorten rinteillä ja näkymät merelle olivat toinen toistaan mahtavampia. En panisi pahakseni ”kesämökkeillä” noilla seuduilla.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Lisätietoa Sorrentosta:

Sorrentotourism.com

Matkakertomus jatkuu: Maisemamatkalla Napolinlahdella – osa 2

Maisemamatkalla Napolinlahdella – osa 3

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s