Maisemamatkalla Napolinlahdella – osa 2

Napolinlahden kuuluisin saari on Capri, joten sinne täytyi ehdottomasti tehdä päiväretki. Sorrentosta matka ei ollut pitkä.  Caprille pääsi useammalla eri laivatyypillä joko hitaammin tai nopeammin. Nopealla kantosiipialuksella matka kesti vain parikymmentä minuuttia.

Alun perin suunnitelmissa oli käydä Caprin lisäksi tutustumassa myös hiukan kauempana saaren sisäosassa sijaitsevaan Anacapriin, jossa Axel Munthe, ”Huvila meren rannalla” -kirjan kirjoittaja oli asunut. Axel Munthe -talo oli opaskirjan mukaan ehdoton vierailupaikka. Tämä suunnitelma kuitenkin kariutui helteestä johtuen. Oli sittenkin houkuttelevampaa valita laivaretki bussissa istumisen ja helteessä kävelyn sijaan.

 

 

Caprin satamasta pääsi kätevästi reilun tunnin risteilylle saaren ympäri. Tämän retken kohokohta oli käynti sinisellä luolalla, Grotta Azzurralla (Blue Grotto). Etelämaalaiseen tapaan aikataulut eivät pitäneet paikkaansa – reilun tunnin risteily venyi 2,5 tuntiseksi. Sinisellä luolalla oli tungosta ja toki kaikki risteilymatkailijat halusivat päästä ehdottomasti luolaan sisään.

 


Luolaan soudettiin pienillä veneillä, joihin mahtui kerrallaan 4-5 ihmistä. Arvata saattaa, että laivallinen matkailijoita ei hetkessä selvinnyt luolakäynnistä, varsinkin, kun jonossa oli useampia aluksia. Laivasta veneeseen laskeutuminen ja veneestä takaisin laivaan nousu oli jo temppu sinänsä.

 

Oliko luolakäynti yli 1,5 tunnin odottamisen arvoinen? Kyllä oli! Jo purjehdus luolalle soutuveneellä oli elämys. Asettautua veneen pohjalle puoli-istuvaan asentoon siten, ettei pää kopsahtanut luolan juuri ja juuri pikkuveneellä mentävän matalan suuaukon seinämiin ja kuunnella soutajan kajauttamaa ”O sole mio” -laulua. Sehän oli jo melkein, kuin olisi ollut kondoliajelulla Venetsiassa.

 

Sininen luola oli nimensä mukaisesti sininen. ”Kondolierin” mukaan syvyyttä luolassa oli noin 20 metriä. Syytä veden siniseen väriin kysyimme, mutta vastausta emme aivan tarkalleen ymmärtäneet. Luolan pohjamateriaaleihin ja valon yhteisvaikutukseen väri ilmeisesti kuitenkin perustuu.

Vastoin ennakko-odotuksia Sininen luola oli kohtalaisen suuri. Sisään mahtui useita pikkuveneitä yhtä aikaa. Luolassa oli pilkkosen pimeää, paitsi luolan suuaukosta siintävän sinisen valon osuessa veteen, jolloin veden sini alkoi hehkua. Taianomaista!

Matkakertomus jatkuu: Maisemamatkalla Napolinlahdella – osa 3

Maisemamatkalla Napolinlahdella – osa 1

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s