Caprin ja Grotta Azurran lisäksi teimme vaikuttavan retken Vesuviuksen kraaterille (Gran Cono del Vesuvio). Vesuvius (1281 m) on purkautunut viimeksi vuonna 1944.
Vesuviuksen purkautuessa vuonna -79, sen laavan alle jäi muinainen kaupunki Herculaneum (Herakleion) ja monimetrinen tuhkakerros peitti myös muinaisen Pompejin. Herculaneumin ja Pompejin arkeologiset alueet ovat Unescon maailmanperintökohteita.
Samaan retkipäivään ei kuitenkaan mahtunut maailmanperintökohteisiin tutustuminen, vaikka ne olisivatkin olleet todella mielenkiintoisia. Jo itse tulivuoren kraaterilla käynti oli riittävän sykähdyttävä kokemus. Ihminen tuntee itsensä melko pieneksi tuollaisen luonnonmuodostelman ja -ilmiön äärellä.
Jos Vesuvius jälleen alkaisi syöstä tulta kidastaan, mitä siinä voisi tehdä? Ei kai mitään muuta, kuin paeta henkensä edestä – jos ehtisi. Onneksi nykyteknologialla pienimmätkin liikehdinnät tulivuoren uumenissa voidaan rekisteröidä ja ennakoida mahdolliset purkaukset. Vesuviuksen rinteillä sijaitsee useita kaupunkeja ja miljoonia ihmisiä, joten ihmisten evakuointi mahdollisen purkauksen sattuessa vaatinee melkoiset resurssit.
Vesuviuksen kraaterilta alastulo sujui huomattavasti nopeammin (10 min) kuin sinne kiipeäminen. Rautatieasemalta pääsee bussilla (Vesuvio Express) noin 1000 metriin saakka, jolloin kävelymatkaa kraaterille jää noin 3-400 metriä. Tuon matkan kiipeämiseen kuluu 15 – 45 minuuttiin riippuen kunnosta ja siitä kuinka kauaksi aikaa jää ihailemaan niitä mahtavia maisemia, jotka avautuvat tulivuoren rinteiltä Napolinlahdelle.
Vesuviuksen kansallispuistossa on 9 vaellusreittiä, jotka on jaettu tyypin ja vaikeusasteen mukaan. Vesuviukselle voi siis tehdä vaikkapa 3 tunnin patikointiretken, joka on helpoimmasta päästä. Patikoimaan kannattaa todennäköisesti lähteä hiukan viileämpänä ajankohtana kuin heinäkuun helteessä, sillä kraaterille on mahdollista päästä ympäri vuoden.
Oopperasävelmiä
Mitä olisi matka ilman musiikkielämystä? Sopivasti viimeisenä iltana ennen kotiinlähtöä tarjoutui tilaisuus käydä kuuntelemassa tunnettuja italialaisia opperasävelmiä Villa Fiorentinossa aivan Sorrenton keskustassa.
Sorrentossa on mahdollisuus osallistua jopa kahteenkiin vuosittaiseen musiikkitapahtumaan. Sorrento Opera Season -konsertteja ja oopperaesityksiä järjestetään viikottain huhtikuusta heinäkuun loppuun ja Canta Napoli – konsertteja toukokuusta lokakuuhun.
Kuulemamme konsertti kuului jälkimmäiseen. Sopraano Elena Memoli ja tenori Salvatore De Crescenzo esittivät viulun, flyygelin ja mandoliinin säestyksellä tunnettuja ja tuntemattomampia italialaisia aarioita teemalla Neapolitan poems.
Konsertti ei ollut ollenkaan niin ylevää tai vakavaa, kuin oopperan kyseessä ollen voisi luulla, vaan ohjelmaa oli kevennetty satoja vuosia vanhan italiaisen Pulcinella -teatterihahmon välityksellä. Harmi vain, että Pulcinellan italiankielinen monologi jäi suurimmaksi osaksi ymmärryksen ulkopuolelle. Jostakin hauskasta oli yleisön naurunhörähdysten perusteella ilmeisesti kyse.
Loistavien laulusolistien esiintyminen oli nautittavaa katseltavaa ja kuunneltavaa. Konsertin lopussa aloin jo huolestua. Yksi laulu muutoin hienosta kokonaisuudesta vielä puuttui, eikä sitä ohjelmassakaan oltu mainittu.
Mutta tulihan se sieltä, ylimääräisenä… No, mikä? O Sole Mio, tietysti! Jo toistamiseen oli mahdollisuus kuulla tuo ihana sävelmä, tosin hiukan toisenlaisena versiona kuin Caprin veneretken soutajan esittämänä, mikä sekin oli aivan kelpo esitys. 😊
Kuuntele iki-ihana O Sole Mio!
Mitä syödä tai shoppailla Sorrentossa?
Mitä syödä Italiassa! Sitä ei tarvinne kauaa miettiä: pizzaa, pastaa, risottoa, mozzarellaa… Mieleen jäi myös kalaillallinen Sorrenton pienessä idyllisessä kalasatamassa vuosikymmeniä vanhassa iäkkäiden sisarusten ylläpitämässä kalaravintolassa, joka esittäytyy mm. näyttelijä Sophia Lorenin elokuvassa ”Skandaali Sorrentossa”. Sataman miljöö on tunnelmallinen ja maisema vailla vertaansa.
Sorrentosta löytyy paljon eri tasoisia ravintoloita jokaiseen makuun, pieneen sekä suureen nälkään. Hinnat vastaavat suurin piirtein Suomen hintatasoa. Shoppailusta innostuneille löytyy myös riittävästi tarjontaa. Hinnat mm. vaatteissa vastaavat myös suurin piirtein Suomen hintoja.
Viiniä ja muita alkoholijuomia saa edullisemmin kuin Suomesta. Keramiikkaa oli tarjolla runsaasti, samoin käsityöperinnettä. Itselle tarttui mukaan muutama pusero, Lemoncelloa (paikallista sitruunalikööriä), erilaisia mausteseoksia ja pari muuta pikkutulijaista.
Paluumatkalle ikuisen kaupungin kautta
Paluulentomme lähti Roomasta ja Sorrentosta sinne täytyi matkustaa junalla Napolin kautta. Aluksi jälleen Circumvesuvianalla Napoli Centrale -asemalle ja siitä Frecciarossa-pikajunalla Roomaan Terminin asemalla ja edelleen Leonardo Expressillä Rooman Fiumicinon lentokentälle (n. 35 km).
Roomassa rautatieasema on aivan keskustassa, joten parin tunnin siirtymäajan puitteissa ehdimme pikaisesti lounastaa Colosseumilla. Mikä sen upeampi päätös Italian matkalle paluulennolla nautittujen samppanja-lasillisten lisäksi! 😊
VOIMAPUU 