Tassuterapeutti

Lemmikki tekee hyvää. Se on lääke monenlaiseen vaivaan, kuten esimerkiksi sohvaperunatautiin. On noustava sohvalta löhöämästä, kun lemmikki ”käskee”. En ole varma siitä, käskeekö esimerkiksi koira omistajaansa, mutta meillä on kissimirri, joka käskee – ei pyydä!

Erityisesti keväisin, maaliskuun paikkeilla 6-vuotias Martta vallan villiintyy, vaikka on sterilisoitu vuosia sitten.  Se, tai oikeastaan hän  ”laulaa” öin ja päivin olohuoneen ikkunalaudalla ja vaatii päästä ulos.

Kyllä hän pääseekin, mutta ainoastaan valjaissa. Siksipä hän vaatii myös omistajansa liikkeelle, kuljettamaan itsensä päivystyspaikalle. Pihapiirissä pitkässä juoksulangassa Martta viettää suurimman osan päivää hiiriä jahdaten. Se on pitkän talven ja sisälläolon jälkeen oikeaa kissan elämää, vaikka ei täysin vapaasti pääsekään liikkumaan.

tassuterapeutti_2

Täytyy myöntää, että keväisin ja kesäisin Martta ei ole kaikkein herttaisimmillaan. Hänestä tulee erityisen itsenäinen ja omapäinen, lähes kaiken aikansa ulkona viettävä metsäkissa. Tulee jopa mieleen kyseenalaistaa lemmikin hyvää tekevät vaikutukset, joista olen niin monessa yhteydessä lukenut ja joista nytkin jäljempänä kirjoitan.

Kaikesta huolimatta en hänestä vapaaehtoisesti luopuisi. Syksyisin ja talvisin hän on söpö, pehmoinen, kehräävä, joskus jopa ystävällisesti syliinkin työntyvä persoonallinen kissaneito.

Lemmikin hyvää tekevät vaikutukset

Vahvoja viitteitä lemmikkien terapeuttisista vaikutuksista on alkanut kertyä parikymmentä vuotta sitten. Ensimmäiset näytöt on saatu aivan sattumalta. Yhdysvaltalainen professori Erika Friedmann oli haastatellut noin sataa sydäninfarktipotilasta 2000-luvun vaihteessa.

Osa haastatelluista oli menehtynyt infarktin jälkiseurauksiin vuoden kuluttua haastattelusta. Friedman oli tehnyt tutkimuksessaan erikoisen havainnon; sydäninfarktista toipuneita oli yhdistänyt yksi tekijä – lemmikin omistaminen.

Osa eläinten terveysvaikutuksiin liittyvistä tutkimuksista on päätynyt myös nollatuloksiin. Positiivista tutkimusaineistoa on kuitenkin kertynyt paljon, joten kyse ei liene pelkästä sattumasta tai lumevaikutuksesta.

Kaikista lemmikeistä on paljon iloa. Useimpien nenänpäähän voisi liimata tarran ”sydänystävällinen”. Vahvimmat näytöt lemmikkien hyvää tekevistä vaikutuksista on saatu koirista ja kissoista. Syynä tähän ainakin osittain on se, että ne ovat tavallisimpia lemmikkieläimiämme, jonka vuoksi niitä on tutkittu eniten.  Koirat ovat saaneet vielä hiukan kissaa terveellisemmän leiman.

tassuterapeutti_3

Tutkimusten mukaan lemmikit mm.

  • alentavat verenpainetta
  • suojaavat stressin vaikutuksilta
  • vähentävät yksinäisyyden ja eristyneisyyden tunnetta
  • kohottavat mielenterveyttä
  • ylläpitävät toimintakykyä
  • lisäävät turvallisuuden tunnetta kotona ja ulkona liikuttaessa

(Tiede 4/2004)

Mihin vaikutukset perustuvat?

Mihin lemmikkien hyvää tekevät vaikutukset voisivat perustua? Tarkkaa selitystä tuskin kukaan tietää. Koiranomistajat saattavat joutua hiukan enemmän alttiiksi terveysvaikutuksille kuin muiden lemmikkien isännät ja emännät – koira pakottaa omistajansa liikkeelle, satoi tai paistoi.

Erika Friedmann päättelee, että ihmisen ja eläimen välillä tapahtuu jotakin toistaiseksi selittämätöntä. Esimerkiksi koira hakee aktiivisesti yhteyttä isäntäänsä ja emäntäänsä. Kumppanusten välisellä näkymättömällä talutushihnalla saattaa olla sekä sydäntä virkistävä että sitä vahvistava vaikutus.

Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan lemmikkiperheissä riidellään tavallista vähemmän ja vietetään enemmän aikaa yhdessä. Kahden koiran- tai kissanomistajan törmätessä keskustelun aiheita ei yleensä tarvitse etsiä.

Lemmikki hyväksyy ihmisen omana itsenään. Se ei arvostele eikä puhu pahaa selän takana. On mukavaa tulla koulusta tai töistä kotiin, kun vastassa on iloisesti häntäänsä heiluttava koira tai tyytyväisenä kehräävä kissa.

Martta  – meidän tassuterapeuttimme

Martta on kolmas kissamme. Ehkä voin tunnustautua kissaihmiseksi. Perheessämme on ollut kissa noin 20 vuoden ajan.  Lisäksi meillä ovat asustaneet kani, marsu, kilpikonna ja akvaariokaloja. Kahta viimeksi mainittua kutsutaan harraste-eläimiksi. Ne eivät ehkä täytä lemmikin paikkaa samalla tavoin kuin vaikkapa kissa tai koira.

tassuterapeutit
Tassuterapeuttimme Misu ja Nuppu

Lapsuudenkodissani oli villakoira, joten kokemusta erilaisista lemmikeistä on kertynyt. Pidän myös koirasta, mutta kissan itsenäisyys sekä ”omapäisyys”  viehättää – ja ajoittain myös suututtaa. Kissan kanssa pääsee ja joutuu tuntemaan tunteita laidasta laitaan.  Kissa vaatii hoitoa, mutta tarvittaessa selviytyy itsenäisestikin parin päivän ajan.

Martta muutti meille yli 6 vuotta sitten reilun parin kuukauden iässä. Edellisen  Nuppu – kissamme poismenosta oli pari vuotta ja kaipasin lemmikkiä hoivattavaksi, kun lapsetkin olivat jo lentäneet pesästä.

Aiemmat kissamme olivat kotikissoja eli ns. maatiaiskissoja, erään eläinlääkärin mukaan eurooppalaista rotua (?). Sain idean, että olisi mukavaa kokeilla elämää  rotukissan emäntänä. Eroaako rotukissa mitenkään kotikissasta muuten paitsi ulkonäöltään? Aluksi tutustuin mm.  Ragdolliin sekä persialaiseen lyhytkarvaiseen Exoticiin.

Maine Coonin pentuja oli myös lähellä silloista asuinpaikkaamme, joten oli mahdollista lähteä katsomaan pentua ja tutustumaan rotuun syvemmin. CoonShadow´n kissalan ”7 oikein” – pentueesta löytyi Martta alias CoonShadow Baby Doll, väritykseltään kilpikonna-savu. Hiukan ujo pentu, joka heti tuntui ”omalta”.

tassuterapeutti_4

Pöllönkatseinen Maine Coon (MCO)

Mikä Maine Coon rodussa viehätti ja viehättää edelleen?  Martta on siis alkujaan roteva yhdysvaltalainen puolipitkäkarvainen metsäkissa, jonka kerrotaan erään tarinan mukaan periytyneen pesukarhusta, pesukarhun ja kissan risteymästä .

Kovin totuudenperäinen ei tuo tarina kuitenkaan ole. Tästä oletuksesta tulee kuitenkin kissarodun nimi : racoon, joka tarkoittaa pesukarhua. Maine viittaa Yhdysvaltojen koillisimpaan osavaltioon. Maine Coon on julistettu Mainen osavaltion kansalliskissaksi v.1985.

Martalla on kulmikas kuono ja voimakas leuka. Korvissa on ilvesmäiset karvatupsut. Silmät ovat melko suuret ja sijaitsevat kaukana toisistaan lievästi vinossa asennossa. Maine Coonin silmissä tulee olla ns. ”pöllönkatse”.

Myös Martalla on sellainen. Hän saattaa tuijottaa silmää räpäyttämättä omistajaansa tai jotakuta muuta yhtäjaksoisesti jopa 5 minuuttisen. Väistämättä tulee mieleen vilkaista peiliin, onko omassa ulkonäössä jotakin vikaa.

tassuterapeutti_5

Martan vartalo on lihaksikas ja pitkä. Takajalat ovat korkeammat kuin etujalat. Tassut ovat leveät ja pyöreät, varpaiden välissä karvatupsut. Häntä on yhtä pitkä kuin vartalo. Turkki on tuuhea, lyhyt hartioilta, pitkä vatsan kohdalta ja takajaloissa. Tuuheus ja pituus vaihtelevat vuodenaikojen mukaan.

Uroskissat painavat yleensä 6-8 kg ja naarat 4-5,5 kg. Jopa yli 10 –kiloisia Cooneja on tavattu. Martan paino on tällä hetkellä noin 4,5 kg. Maine Cooneja esiintyy kaikissa väreissä ja väriyhdistelmissä. Myös silmien väri vaihtelee.

Luonteeltaan Maine Coonit ovat yleensä sosiaalisia ja tarvitsevat paljon huomiota. Näin myös Martta. Ulos Marttaa ei voi päästää yksin taajaman ulkopuolellakaan, sillä Coonien metsästysvaisto on yleensä voimakkaasti kehittynyt ja reviiri voi olla ällistyttävän suuri. Muistelen lukeneeni jostakin reviirin voivan olla jopa 60 neliökilometriä.

Coonit ovat innokkaita kiipeilijöitä. Siksi Martallakin on korkea kiipeily/raapimispuu, jota pitkin hän kulkee ylös ja alas – pää edellä. Coonien leikit muistattavat paljon koirien leikkejä. Marttakin pitää piilo- ja vaanimisleikeistä ja monet Coonit noutavat mielellään tavaroita. Martta osaa kävellä myös talutushihnassa kuten koira, tosin vain silloin, kun hän itse haluaa.

tassuterapeutti_7

Onko rodulla väliä?

Kirjoitin aiemmin, että halusin kokeilla millaista on olla rotukissan emäntä? Eroaako rotukissa tavallisesta kotikissasta?

6 vuoden kokemuksella voisin sanoa, että kyllä eroaa. Aiemmat kissamme olivat  kaikkien perheenjäsentemme kavereita, mutta Martta on yhden emännän kissa. Hän on  valinnut minut.

Olen se henkilö perheessämme, jonka luo Martta tulee silitettäväksi ja rapsuteltaksi. Olen se, jolle hän kehrää. Olen se, jolta hän pyytää ruokaa. Kun menen päivätorkuille, Martta tulee viereeni ja alkaa kehräten ”leipomaan” olkapäätäni.

Toinen selkeä ero aiempiin kissoihimme on vaativuus mm. ruoan suhteen. Martalle ei kelpaa mikä ruoka tahansa. Mitään tähderuokia on turha tarjota. Ainostaan tarkoin valitut raksut ja märkäruoka käy. Aiempien kotikissojemme herkuille, kuten esimerkiksi kalalle ja katkaravuille Martta vain nyrpistää nenäänsä.

Persoonaltaan hän on omaperäinen, oman arvonsa tunteva kissa. Hän loukkaantuu helposti, jos kokee itseään kaltoin kohdeltavan; paheksuvasta katseesta voi vain aavistaa, mitä mieltä hän on ”alamaisistaan”. Hänellä on luonnetta!

tassuterapeutti_6

Ryhdy kissaharrastajaksi!

Itsenäisyytensä ja sopeutuvaisuutensa ansiosta kissa on helppo lemmikki. Se pitää itsensä puhtaana ja on sisäsiisti, oppii helposti  mm. tekemään tarpeensa hiekkalaatikkoon. Kissaa ei tarvitse kävelyttää. Se viihtyy myös muiden eläinten kanssa riippuen luonteesta. Monien mielestä kissa on kaunis eläin. Sen puuhailuja, esimerkiksi vaikkapa perusteellista turkin- ja tassujenpesua on rauhoittavaa katsella.

Kissan valintaan vaikuttaa, haluatko pitkä- vai lyhytkarvaisen, tietyn värisen tai tietyllä tavalla kuvioidun kissan. Haluatko maksaa kissasta? Suloinen lemmikki voi olla myös ilmainen suunnittelemattomasta pentueesta syntynyt  tai löytöeläinkodista hankittu kotikissa. Sukutaulustaan kuuluisa ja näyttelyissä menestynyt rotukissa voi maksaa saman verran kuin kalleimmat rotukoirat.

Muutama vuosikymmen sitten rotukissan ostamista ei ymmärretty, mutta nykyään rotukissat ovat saaneet paljon julkisuutta. Kissojen kasvattaminen ja näyttelyissä käyminen voi olla mielenkiintoinen ja palkitseva harrastus.

tassuterapeutti_8

Jos harkitset rotukissan hankintaa…

Helpointa on käydä tutustumassa eri rotuihin kissanäyttelyissä, joita järjestetään ympäri maata. Jokaisella rodulla on oma yhdistyksensä. Rotukissayhdistyksen kautta saat luotettavaa tietoa kasvattajista, pentueista ja odotettavissa olevista pentueista. Lähes kaikilla yhdistyksillä on omat internet-sivut.

Kissanpentua ei pidä ostaa näkemättä sitä ensin. Kasvattaja kutsuu yleensä kissanostajan luokseen tutustumaan pentuun ja sen perheeseen. Useimmiten kissala sijaitsee kissankasvattajan omassa kodissa. Tästä on se etu, että kotona kasvatetut kissat ovat sosiaalistuneet ihmiseen ja tottuneet useimpiin kodin ääniin sekä usein myös muihin lemmikkeihin kuten koiriin.

Yleensä kasvattaja varustaa pennun hyvin uuteen kotiin. Kasvattajalta saadaan rekisterikirja, kirjallisia ruokintaohjeita ja muuta informaatiota. Kasvattajan ja kissanomistajan suhde voi kestää jopa kissan eliniän, ehkä pidempäänkin.

Lisää tietoa kissaharrastuksesta:

Suomen Maine Coon -kissat ry
Suomen rotukissayhdistys ry

Lähde:

Tiede-lehti 4/2004
http://www.tiede.fi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s