Vau, onpa mukavaa olla pitkästä aikaa työn imussa. Siitä on vuosia, kun olen viimeksi tuntenut oikein kunnolla edes työn iloa, saati imua. Minun osaltani työn imu tarkoittaa sitä, että on mukavaa aamulla nousta ylös, aloittaa päivän työt, päivä kuluu nopeasti ja joinakin päivinä olen niin uppoutunut tehtäviini, että on jopa vaikeaa lopettaa. Mikä on saanut aikaan tämän tunteen? Nopeasti vastattuna se johtuu siitä, että tällä hetkellä saan tehdä sellaista työtä, josta nautin, jota osaan ja jossa opin joka päivä jotain uutta.
Mitä on työn imu?
Luin äskettäin kirjaa Positiivisen psykologian voima ja törmäsin siinä artikkeliin, jonka kirjoittajana on työn imua paljon tutkinut tutkimusprofessori Jari Hakanen. Artikkelissaan ”Onnellisena työssä? 8½ kysymystä työn imusta”, hän tuo esiin erään määritelmän työn imusta: ”Työn imu tarkoittaa työssä koettua aktiivista tunne- ja motivaatiotäyttymyksen tilaa, jota luonnehtivat tarmokkuuden, omistautumisen ja uppoutumisen kokemukset.”
Työn imussa oleva ihminen kokee töihin mennessään hyvää mieltä ja tulossa oleva työpäivä herättää myönteisiä odotuksia. Hakasen mukaan työn imua vahvistaa erityisesti sellainen työ, jonka ihminen kokee merkitykselliseksi ja jossa voi toteuttaa omia vahvuuksiaan ja kehittyä. Myös työn muut voimavarat, kuten esimerkiksi työn organisointi, työilmapiiri ja johtaminen voivat synnyttää työn imua. (Hakanen, 2014)
Olen ollut joskus työn imussa, joten tiesin, miltä se suurin piirtein tuntuu. Viimeisimmästä imusta tosin on aikaa 5-6 vuotta. Sen jälkeen olen käynyt lähes työuupumuksen partaalla ihmissuhdetyössä, jossa jouduin työskentelemän vastoin omia arvojani ja työ tuntui suurimman osan ajasta liukuhihnatyöltä; en ehtinyt suunnitella, saati arvioida työtäni.
Entä kutsumus?
Sana kutsumus tuo itselleni mieleen ensimmäisenä ns. kutsumusammatin, kuten vaikkapa pappi. Ajattelin kutsumustyötä aiemmin ammattina, jota ihminen haluaa tehdä huolimatta siitä, minkä verran siitä maksetaan palkkaa tai maksetaanko siitä palkkaa. Työ itsessään on niin palkitsevaa, että raha on täysin toisarvoinen asia. Kutsumuksella ei mielestäni ollut mitään tekemistä työn imun kanssa.
Käsitykseni muuttui, kun luin FT Lauri Järvilehdon ajatuksia kutsumuksesta. Järvilehdon mukaan meillä kaikilla on syvälle kätketty kutsumus, elementti jossa olemme parhaimmillamme. Jotkut ihmiset löytävät kutsumuksensa jo nuorena, tietävät siis, mitä heistä tulee isona. Osa ihmisistä etsii kutsumustaan pitkään ja ehkä löytää sen monien kokeilujen jälkeen. Monet eivät löydä sitä koskaan.
Itse kuulun joukkoon, joka on etsinyt kutsumustaan pitkään ja etsii sitä edelleen. Välillä olen luullut löytäneeni sen, koska olen kokenut työn imua. Aivan samasta asiasta ei kutsumuksessa kuitenkaan ole kyse. Lähipiirissäni on ihmisiä, jotka ovat työskennelleet samassa työssä, jopa samassa työpaikassa 30 – 40 vuotta. Heillä ei ole ollut tarvetta vaihtaa työpaikkaa, ei myöskään kouluttautua eteenpäin. He ovat olleet tyytyväisiä työhönsä ja mitä ilmeisemmin kokeneet kutsumusta, työn iloa ja –imua.
Oman kutsumuksen löytämisellä on suuri merkitys sekä ihmiselle itselleen että myös työnantajalle. Kutsumustaan toteuttava ihminen voi muita paremmin, on terveempi, kärsii harvemmin työuupumuksesta ja kokee olevansa onnellisempi verrattuna ei-kutsumuksellista työtä tekevään henkilöön. Kutsumukselliset työntekijät suoriutuvat työstään paremmin ja ovat sitoutuneempia työpaikkaansa. Kyse ei ole tietyistä ammateista, joissa kutsumusta voi toteuttaa. Sitä voi toteuttaa kaikissa ammateissa, kun työ vain tuntuu omalta ja sitä rakastaa.
(Järvilehto 2013)
Pitääkö tehdä työtä, jossa ei viihdy?
”Lähtökohtaisesti sellaista työtä ei pitäisi tehdä, jossa ei viihdy”, toteaa sosiaalipsykologi, KTM Villiam Virkkunen Filosofian Akatemiasta. Työ on iso osa elämää – valveillaoloajasta yli puolet – jonka vuoksi olisi tärkeää, että työ olisi nautinnollista.
Virkkunen puhuu sisäisestä motivaatiosta, jolla tarkoitetaan tilaa, jossa työ itsessään on nautinnollista ja innostavaa. Työssä tulisi toteutua ihmisen kolme psykologista perustarvetta; autonomia, kompetenssi ja yhteisöllisyys. Filosofian Akatemiassa edellä mainituista termeistä käytetään määritteitä vapaus, virtaus ja vastuu.
Vapaus tarkoittaa mahdollisuutta olla oman työnsä herra. Virtauksella tarkoitetaan, että työssä on riittävästi haasteita. Vastuullisuuteen puolestaan kuuluu mahdollisuus tuntea itsensä tärkeäksi ja hyödylliseksi työyhteisössä sekä luottamus toisiin ihmisiin.
Virkkusen mukaan sisäinen motivaatio lisää työntekijän tuottavuutta, syvää oppimista, luovuutta ja innovaatiota. Tällaisella työntekijällä on myös vähemmän sairauspoissaoloja ja he kykenevät parempaan asiakaspalveluun
Flow?
Jari Hakasen mukaan työn imu eroaa flow´n käsitteestä. Flow´lla tarkoitetaan optimaalista virtauksen kokemusta, jolloin ihminen uppoutuu keskittyneesti tavoitteelliseen toimintaan sulkien kaiken muun itsensä ulkopuolelle. Flow´ta tapahtuu myös muualla kuin työssä. Sillä tarkoitetaan yleensä huippuhetkeä, joka voi lopahtaa esimerkiksi puhelimen pirinään. Työn imu sen sijaan on kokonaisvaltaisempi mieliala. (Hakanen, 2014)
Flow –teorian kehittäjä Mihály Csíkszentmihályn on tutkimuksissaan löytänyt flow – kanavan ja osoittanut, että kuka tahansa pystyy kehittymään haluamallaan tavalla. Harjoittelemalla haluamaansa alaa flow – kanavassa, voi kehittyä oman alansa huipputekijäksi. Huomionarvoista on kuitenkin se, että kuka tahansa ei voi tulla huippuhyväksi millä tahansa alalla. On saatava kiinni kutsumuksesta; on oltava niin innostunut aiheesta tai alasta, että jaksaa työskennellä sen parissa tuntikausia. Flow-kanava syntyy, kun taidot ja tehtävän vaatimustaso ovat tasapainossa.(Järvilehto, 2013)
Mistä löytää työn imun?
Huomaa kirjoittaneeni työn imusta neljän eri otsikon alla. Se johtunee siitä, että edellä kuvatut käsitteet työn imu, flow, kutsumus ja sisäinen motivaatio sivuavat toisiaan. Ne eivät ole synonyymejä, vaikka niitä on aika ajoin sekoitettu toisiinsa. Jari Hakanen, Lauri Järvilehto ja Villiam Virkkunen ovat kukin kirjoittaneet paljon edellä mainituista teemoista. Itse palaan alkuperäiseen otsikkooni työn imuun. Työn imun kokemiseen vaikuttavat siis itse työtehtävä, työilmapiiri, johtaminen ja muut. ns. organisatoriset tekijät.
Työntekijä voi ”tuunata” työtään, jos organisaatio sen mahdollistaa. Työntekijä voi myös lähteä etsimään todellista kutsumustaan tai jopa luoda itselleen ja vahvuuksilleen sopivan työpaikan. Miten siis päästä työn imuun? Miten itse pääsin/jouduin työn imuun?
Kartoita kiinnostuksesi ja vahvuutesi
Oma lähtötilanteeni oli se, että väsyin aiempaan työhöni monista, niin organisatorisista kuin henkilökohtaisistakin syistä. Tuli tunne, että näin ei voi jatkua. Tyytymättömyys oli jokapäiväistä. Irtisanouduin työstäni ja päätin, että seuraavan työn on oltava sellaista, josta pidän ja jota haluan tehdä pidempäänkin kuin pari vuotta. Lähdin kartoittamaan omaa ”kutsumustani” erilaisin menetelmin. Kävin läpi työhistoriaani, harrastushistoriaani ja listasin, mistä olen pitänyt eniten ja miksi.
Työskentelyni muistutti Lauri Järvilehdon kirjassa ”Upeaa työtä” esiteltyä kutsumuskarttaa. ”Mistä tykkään” –listauksen jälkeen ryhdyin määrittelemään vahvuuksiani tykkäämisten perusteella. Huomasin, että samankaltaiset vahvuudet korostuivat monissa tekemisissäni. Vahvuuksien listauksen jälkeen ryhdyin pohtimaan, missä tehtävissä/ammateissa kyseisiä vahvuuksia tarvitaan. Yhdistelin eri vahvuuksiani erilaisiin tehtäviin ja ammatteihin esimerkiksi näin:
kirjoittaminen – kirjailija, toimittaja, tutkija, opettaja, bloggaaja…
suunnittelukyky – opettaja, suunnittelija, järjestelijä, organisoija…
Luo visio unelmiesi työstä ja työskentele sen eteen
Tämän jälkeen pohdin visiotani työstä, jota haluaisin tehdä, mitä sen tulee sisältää ja mitä se ei saa sisältää. Tässä auttoi myös se, että hahmottelin visioni kuvaksi, jolloin unelmatyöni sisältö alkoi konkretisoitua. Työskentely ei ollut helppoa. Ajoittain tuli turhautumisen tunne; en löydä mitään järkevää tai vahvuuksiani tukevaa, josta innostuisin. Yön yli nukuttuani sain jälleen uusia ideoita ja pääsin eteenpäin. Olin päättänyt – nyt en luovuta.
Kun vihdoin sain selvitettyä, minkä tyyppiset tehtävät saivat minut todella innostumaan, ryhdyin etsimään työtä, jotka vastasivat visiotani. Selasin internetiä, lehtiä, luin kirjoja ja otin yhteyttä henkilöihin, jota edistivät suunnitelmiani. Huomasin, että mitä enemmän tutkin ja luin aiheesta, josta olin innostunut, sitä enemmän aiheeseen liittyvää uutta materiaalia tuli eteeni. Automaattisesti huomioni kiinnittyi informaatioon, joka liittyi aiheeseeni.
Perustyön, kiinnostuksen ja vahvuuksien kartoittamisen jälkeen on tärkeää lähteä liikkeelle jostakin. Liian tarkan ratkaisun etsiminen turhauttaa eikä välttämättä tuota tulosta. Päämäärä tarkentuu oppimisen, harjoittelun ja tekemisen myötä. Samalla syntyy innostus, työn imu ja jopa flow – tila. On ihanaa, kun aamulla on jopa kiire tekemään päivän tehtäviä ihan vain sen vuoksi, että työ on niin mukavaa! On vaikeaa uskoa tätä todeksi!
Ohessa vinkkejä sinulle, joka olet etsimässä kutsumustasi, kaipaat työhösi flow´ta tai työn imua:
Kutsumuskartta
Lähteet:
Hakanen Jari, 2014. Onnellisena työssä? 8½ kysymystä työn imusta. Artikkeli teoksessa Uusitalo-Malmivaara Lotta (toim) 2014. Positiivisen psykologian voima.
Järvilehto Lauri. 2013. Upeaa työtä. Näin teet itsellesi unelmiesi työpaikan.
Virkkunen Villiam. Sisäinen motivaatio ruokkii työn imua ja elämäniloa.
Lue myös:
VOIMAPUU 