Katselin alkusyksystä pitkästä aikaa aamuTV:tä. Katsomassani ohjelmassa keskusteltiin yksinäisyydestä, ”lokeroitumisesta / komeroitumisesta”, syrjäytymisestä ja eristäytymisestä. Lokeroitumisen käsitettä kuvattiin tilanteena, jolloin ihminen unohtuu ”omiin oloihin”, joko tietoisesti tai tiedostamattaan.
Syynä omiin oloihin unohtumiseen voi olla esimerkiksi uppoutuminen pelaamiseen, unelmatyön flow-tilaan tai muuhun addiktoivaan toimintaan niin, että ympäröivä maailma unohtuu lähes kokonaan. Jopa syöminen ja nukkuminenkin saattavat unohtua puhumattakaan liikunnasta tai sosiaalisesta kanssakäymisestä. Asianomainen itse ei yleensä koe tilannetta ongelmallisena. Sitä vastoin ympäristö tulkitsee käyttäytymisen henkilölle itselleen vahingollisena.
Aiheeseen liittyviä artikkeleita selatessasi törmäsin myös nimikkeeseen hikikomori, jolla japanilaisessa kulttuurissa tarkoitetaan ”sulkeutunutta piileksijää”, sosiaalisesta elämästä täysin pois vetäytyvää henkilöä. Termin on kehittänyt ilmiöön perehtynyt japanilainen psykologi Tamaki Saitō.
Termin tarkoittama japanilainen nuori saattaa piileksiä kodissaan jopa vuosikymmeniä ja näitä piileksijöitä arvellaan nykyisin olevan Japanissa jopa miljoona tai enemmän. Hikikomorit viettävät aikaa lukien, katsoen televisiota, pelaten pelejä ja selaten Internetiä tai pelkästään seinää tuijottaen. Äärimmäisen eristäytyvät hikikomorit sulkeutuvat jopa täysin yhteen huoneeseen ja tarvitsevat esimerkiksi perheenjäsentensä apua saadakseen ruokaa.
Em. japanilainen ilmiö muistuttaa mielestäni läheisesti suomalaisessa yhteiskunnassa esiintyvää käsitettä ”peräkammarin poika”. Peräkammarin pojalla tarkoitetaan täysi-ikäistä miestä, joka asuu vanhempiensa tai vanhempansa kanssa. Usein peräkammarin poikaan liitetään naimattomuus tai laajemmin sinkkustatus sekä työttömyys ja eräänlainen toimettomuus. Termi ei ole kovin nykyaikainen tai korrekti, mutta sitä käytetään edelleen. Peräkammarin tytöistä en niinkään ole kuullut, vaikka heitäkin varmasti nykyisin on.
Innostuin selvittelemään aiheeseen liittyviä käsitteitä ja seuraavassa hiukan avaan niitä. Käsitteissä näyttää olevan päällekkäisyyksiä, mm. lokeroituminen ja komeroituminen voivat tarkoittaa samaa asiaa, tai komeroituneella henkilöllä voidaan tarkoittaa äärisyrjäytynyttä ihmistä, samankaltaista kuin hikikomori. Itseäni alkoi mietityttää erityisesti se, miten eristäytymisen negatiivisesta kierteestä voisi päästä ulos?
Lokeroituminen, komeroituminen, eristäytyminen, yksinäisyys, syrjäytyminen?
Joissakin lähteissä lokeroitumisella tarkoitetaan ihmisten jakautumista erilaisiin ryhmiin tai luokkiin, mikä voi johtaa sosiaaliseen eristyneisyyteen. Kun ihmiset löytävät itsensä tietyistä lokeroista, he saattavat alkaa kokea etäisyyttä muihin ryhmiin, mikä voi lisätä ymmärryksen puutetta ja ennakkoluuloja muita ryhmiä kohtaan. Tämä voi tapahtua esimerkiksi sosiaalisen, taloudellisen tai kulttuurisen taustan perusteella.
Lokeroitumista on esimerkiksi koulussa oppilaiden jakautuminen eri kaveripiireihin, jotka muodostuvat kiinnostusten, harrastusten tai taustojen mukaan. Tällöin tietynlaiset oppilaat voivat tuntea itsensä eristyneiksi tai ulkopuolisiksi toisten ryhmien suhteen. Tämä voi johtaa sosiaaliseen eriytymiseen ja vaikeuksiin luoda laajempia suhteita eri ryhmien välillä. Em. määrittely ei mielestäni aivan vastannut aamuTV:n ohjelmassa esitettyä kuvausta lokeroitumisesta.
Eristäytyminen tarkoittaa ihmisen tai ryhmän vetäytymistä sosiaalisista kontakteista tai yhteiskunnasta ja se voi tapahtua tietoisesti tai tiedostamatta. Tuloksena on usein tunne yksinäisyydestä ja eristyneisyydestä. Eristäytyminen voi tapahtua vapaaehtoisesti tai pakon edessä, ja siihen voi liittyä halua olla yksin tai välttää vuorovaikutusta muiden kanssa. Eristäytyminen voi olla seurausta monista tekijöistä, kuten esimerkiksi pelosta, epäluottamuksesta tai psykologisista ongelmista. Eristäytyminen voi luoda entistä suurempia esteitä vuorovaikutukselle.
Esimerkkinä eristäytymisestä on henkilö, joka alkaa viettää aikaa yhä enemmän eristyksissä kotonaan tai luonnossa, etsimällä rauhaa ja hiljaisuutta arjen kiireistä. Toinen esimerkki on tilanne, jossa henkilö vetäytyy sosiaalisista piireistä esimerkiksi mielenterveyden haasteiden vuoksi, jolloin hän saattaa vältellä ystäviä ja perhettä.
Yksinäisyyttä taas kuvataan tunteena, jossa ihminen kokee itsensä yksinäiseksi ja eristyneeksi vaikka ympärillä saattaisi olla muita ihmisiä. Tämä voi johtua eristäymisestä, estyneisyydestä, sosiaalisista esteistä tai kyvyttömyydestä muodostaa syvällisiä yhteyksiä muihin ihmisiin.
Yksinäinen voi myös olla esimerkiksi henkilö, joka on muuttanut uuteen kaupunkiin esimerkiksi työn vuoksi. Vaikka hänellä on kollegoita ja naapureita, hän ei ole vielä muodostanut ystävyyssuhteita ja tuntee olonsa yksinäiseksi. Tällöin yksinäisyyden tunne voi vaikuttaa hänen mielialaansa ja hyvinvointiinsa, vaikka ympärillä olisikin muita ihmisiä.
Syrjäytyminen on laajempi käsite, joka kattaa ne prosessit, joissa ihmiset menettävät paikkansa yhteiskunnassa tai jäävät sen ulkopuolelle. Syrjäytyminen voi johtua esimerkiksi taloudellisista vaikeuksista, koulutuksen puutteesta tai sosiaalisesta tuesta. Nämä ongelmat voivat johtaa vaikeuksiin löytää työtä, ylläpitää ihmissuhteita tai osallistua yhteiskunnan toimintaan.
Esimerkkinä syrjäytymisestä on vaikkapa nuori, joka putoaa koulutuksen ja työmarkkinoiden ulkopuolelle. Hän saattaa kokea yksinäisyyttä, taloudellisia vaikeuksia ja vaikeuksia luoda sosiaalisia suhteita, mikä voi johtaa entistä suurempaan eristyneisyyteen. Tällaiset tilanteet voivat synnyttää kierteen, jota on vaikea katkaista ilman tukea ja resursseja.
Voiko eristäytymisestä olla hyötyä?
Osa ihmisistä näkee eristäytymisen pelkästään negatiivisena tai outona asiana. Eristäytymisellä on kuitenkin myös useita hyviä puolia, jotka voivat vaikuttaa merkittävästi elämänlaatuun. Tietoinen eristäytyminen on eristäytymistä, jonka henkilö valitsee vapaaehtoisesti, koska se on jotain sellaista, mitä hän haluaa tai tarvitsee.
Lisäksi eristyneisyys voi edistää luovuuden lisääntymistä. Monet taiteilijat ja kirjailijat ovat löytäneet inspiraatiota juuri hiljaisuudesta ja yksinolosta. Kun ympärillä ei ole muita ihmisiä tai ääniä, mieli voi vaeltaa vapaasti ja synnyttää uusia ideoita.
Rauhoittuminen on keskeinen tekijä eristäytymisessä. Ympäristön jatkuva hälinä voi olla uuvuttavaa, jolloin yksinolo voi tarjota tilaisuuden rauhoittaa mieltä. Kun viettää aikaa yksin, voit keskittyä omiin ajatuksiisi ilman häiriötekijöitä. Tämä rauhoittuminen on erityisen tärkeää nykypäivän kiireisessä maailmassa.
Eristäytyminen myös edesauttaa itsetutkiskelua. Kun annamme aikaa itselle, on mahdollista syventyä omiin tunteisiin ja ajatuksiin, mikä auttaa meitä ymmärtämään itseämme paremmin. Tämä prosessi voi johtaa henkilökohtaiseen kasvuun ja kehitykseen, ja sitä kautta voimme oppia tunnistamaan vahvuuksiamme ja haasteitamme.
Jatkuva riippuvaisuus toisista ja pyrkimys miellyttää kaikkia vain hylätyksi tulemisen pelon vuoksi voi lopulta uuvuttaa. Tietoinen eristäytyminen antaa meille uutta perspektiiviä kaikkiin ympärillämme tapahtuviin asioihin.
Eristäytyminen ei siis ole vain pakokeino – se on myös mahdollisuus löytää rauha, lisätä luovuutta ja syventää itsetuntemusta – asioita, jotka ovat elintärkeitä hyvinvoinnillemme.
Miksi ihmiset vetäytyvät? – Onko eristäytymisestä haittaa?
Sosiaalinen eristyneisyys negatiivisessa mielessä on ilmiö ja yhä kasvava ongelma nykypäivän yhteiskunnassa. Eristäytymisen syyt ovat moninaiset ja usein syvälle juurtuneita. Yksi keskeinen syy eristyneisyyteen on edellä mainittu yksinäisyys, joka voi syntyä useista eri tekijöistä, esimerkiksi pelosta tai ahdistuksesta sosiaalisissa tilanteissa. Monet ihmiset vetäytyvät, koska he kokevat, että heidän on helpompaa suojautua ulkomaailmalta kuin kohdata mahdolliset pettymykset tai hylätyksi tuleminen.
Traumaattiset kokemukset voivat myös vaikuttaa merkittävästi ihmisten haluun eristyä. Kun menneisyydessä on ollut vaikeita hetkiä ja aikoja, voi olla haastavaa luottaa toisiin ja avautua. Tällainen eristyneisyys voi kuitenkin pahentaa yksinäisyyden tunnetta ja lisätä ahdistusta ja pelkoa tulevaisuutta kohtaan.
Eristäytyminen voi heikentää hyvinvointia monin tavoin; se voi aiheuttaa yksinäisyyden tunnetta, ahdistusta ja jopa masennusta. Heikentynyt hyvinvointi ei rajoitu vain henkiseen puoleen; se voi myös ilmetä fyysisinä oireina ja lisääntyneenä stressinä.
Ihmisen vetäytyessä sosiaalisista suhteista, hän menettää tukiverkostoja, jotka ovat elintärkeitä henkisen terveyden ylläpitämiseksi. Pitkäaikainen sosiaalinen eristyneisyys voi johtaa myös fyysisiin terveysongelmiin, kuten unihäiriöihin ja sydänsairauksiin.
Eristäytyminen saattaa tuntua hetkelliseltä helpotukselta, mutta pitkällä aikavälillä se vain syventää ongelmia ja estää nauttimasta elämän tarjoamista mahdollisuuksista. Sosiaalisten suhteiden vaaliminen ei ainoastaan paranna elämänlaatua vaan edistää kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Miten päästä ulos eristäytymisen kierteestä?
Jos haasteena on liiallinen ja nimenomaan negatiivisella tavalla eristäytyminen, on tärkeää kehittää sosiaalisia taitoja, jotka auttavat luomaan yhteyden muihin. Aloittaa voi aivan pienistä askelista, kuten tervehtimällä naapureita tai osallistumalla paikallisiin tapahtumiin. Yhteisöllisyys on avainasemassa; se tarjoaa tukea ja kannustusta.
Harrastukset ja aktiviteetit ovat myös erinomaisia tapoja laajentaa sosiaalista verkostoa. Liittymällä esimerkiksi kerhoon tai ryhmään, voi tavata samanhenkisiä ihmisiä. Tämä ei ainoastaan rikastuta elämää, vaan myös auttaa löytämään uusia ystäviä. Olipa kyseessä liikunta, taide, vapaaehtoistyö tai muu, yhteisten kiinnostuksen kohteiden löytäminen muiden kanssa voi avata ovia uusiin suhteisiin ja vähentää yksinäisyyden tunnetta.
Eristäytymisen kierteestä irti pääseminen on prosessi, joka vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja erityisesti rohkeutta tehdä muutoksia. On tärkeää pysähtyä ja miettiä, mitä tavoitteita elämälle todella haluaa asettaa. Tällöin on mahdollisuus aloittaa alusta, rakentaa uutta ja luoda itselle merkityksellisiä päämääriä. Tarvittaessa voi hakea ammattiapua. Terapeutit ja valmentajat voivat tarjota arvokkaita työkaluja ja näkökulmia eristäytymisen voittamiseen sekä itseluottamuksen lisäämiseen.
Rohkeus tehdä muutoksia ei aina ole helppoa; se vaatii itsensä kohtaamista ja vanhoista rutiineista irti päästämistä. Kuitenkin juuri nämä muutokset voivat avata ovia uusille mahdollisuuksille ja kokemuksille. Selkeät tavoitteet suuntaavat energian asioihin, jotka tuovat iloa ja tyytyväisyyttä.
Tavoitteet voivat olla pieniä tai suuria, mutta niiden tulisi heijastaa sitä, mitä todella haluaa saavuttaa. Tarvitaan uskoa omaan itseen ja omiin kykyihin. On tärkeää muistaa, että jokainen askel kohti uutta elämää on arvokas – pienetkin edistysaskeleet ovat voittoja matkalla kohti parempaa tulevaisuutta.
Seuraavassa viisi ehdotusta eristäytymisen kierteestä ulos pääsemiseksi:
- Aseta pieniä tavoitteita: Aloita asettamalla itsellesi saavutettavissa olevia tavoitteita, kuten päivittäinen kävelylenkki tai yksi sosiaalinen kohtaaminen viikossa. Pienet askeleet auttavat vähitellen voittamaan eristyneisyyttä.
- Hanki tukea: Ota yhteyttä ystäviin tai perheenjäseniin ja kerro heille tunteistasi. Tuki voi olla erittäin tärkeää. Läheiset ihmiset voivat auttaa sinua ottamaan askeleita takaisin sosiaaliseen elämään.
- Osallistu ryhmätoimintaan: Etsi paikallisia ryhmiä tai yhteisöjä, jotka jakavat kiinnostuksen kohteitasi. Ryhmätoimintaan osallistuminen voi auttaa luomaan uusia sosiaalisia suhteita ja vähentää eristyneisyyden tunnetta.
- Harjoita itsemyötätuntoa: Ole lempeä itsellesi ja hyväksy, että eristäytyminen on normaali tunne. Kirjoita päiväkirjaa tai meditoi, jotta voit tutkia tunteitasi ja löytää rauhaa itsesi kanssa.
- Hae ammatillista apua: Jos eristäytymisen kierteestä ulospääsy tuntuu liian vaikealta, harkitse terapeuttista apua. Ammattilaiset voivat tarjota työkaluja ja tukea, jotka auttavat sinua käsittelemään tunteitasi ja löytämään uusia tapoja liikkua eteenpäin.
Aiheesta lisää:
Tietoa nuoren eristäytymisestä (Mielenterveystalo)
Tietoa ikääntyvien eristäytyneisyydestä (Tampereen yliopisto/ammattikorkeakoulu)
VOIMAPUU 