Tammikuu mielletään usein uutena alkuna. Kalenterit avautuvat puhtaina sivuina, ja ympärillä puhutaan tavoitteista, suunnista ja siitä, mitä kaikkea “tänä vuonna” pitäisi saada aikaan. Moni odottaa tulevan vuoden olevan erilainen, kirkkaampi tai selkeämpi kuin edellinen.
Mutta entä jos tulevaisuus ei tunnukaan kirkkaalta? Entä, jos mieli on sumuinen, olo levoton tai huoli hiipii ajatuksiin yhä uudelleen?
Moni kokee juuri nyt epävarmuutta, eikä syyttä
Maailmantilanne, uutisvirta, taloudelliset kysymykset, ilmasto, omat ja läheisten tulevaisuudet. Kaikki tämä vaikuttaa ihmiseen, vaikka sitä ei aina tiedosta. Toisissa epävarmuus näkyy selkeämmin ahdistuksena, toisissa väsymyksenä, levottomuutena tai haluna vetäytyä. Joillakin se vain tuntuu epämääräisenä painona rinnassa, jolle ei löydy tarkkaa nimeä.
Nykyinen maailmantilanne on ollut monin tavoin pitkäkestoisesti epävarma. Psyykkinen stressi on lisääntynyt monissa maissa viime vuosina ja jopa viime vuosikymmeninä, erityisesti nuorilla ihmisillä. Globaalissa tutkimuksessa (BMC Public Health 2024), joka kattoi 149 maata, psykososiaalisen stressin havaittiin olevan merkittävästi pahempaa vuonna 2020 kuin vuonna 2008. Stressiä kokivat erityisesti nuoret aikuiset.
Oona Virtasen (2024) lukiolaisten keskuudessa tehdyn pro gradu -tutkimuksen perusteella suomalaisten nuorten huolet ovat liittyneet pitkittyneiden kriisien tuomaan epävarmuuteen kuten sotiin ja talouteen sekä omaan terveyteen.
Uskallus unelmoida ja haaveilla paremmasta tulevaisuudesta on joutunut koetukselle. Virtasen johtopäätösten mukaan nyky-yhteiskunnan olosuhteet tarjoavat nuorille ihmisille toimintaympäristön, jossa he joutuvat jo varhaisessa vaiheessa ottamaan paljon vastuuta omasta tulevaisuudestaan ja varautumaan erilaisiin riskitekijöihin.

Miksi epävarmuus tuntuu niin raskaalta ja miten sallia epävarmuus?
Pitkään jatkunut stressi ja epävarmuus vaikuttavat siihen, miten aivot ja keho reagoivat. Jos epävarmuutta on vaikeaa käsitellä, se voi tuntua uhkana tai jatkuvana kuormituksena, vaikka tilanne ei olisikaan suoranaisesti uhkaava.
On tärkeää tiedostaa, että epävarmuuden tunteet eivät ole merkki heikkoudesta. Ne ovat luonnollinen reaktio tilanteessa, jossa moni asia on avoinna ja suunnat jatkuvasti muuttuvat. Itsessä ei ole mitään vialla, vaikka ei näekään pitkälle tai tunnu löytävän varmuutta siitä, mitä haluaisi tai mihin suuntaan on menossa.
Monasti ihmiset yrittävät löytää rauhaa pakottamalla selkeyttä elämäänsä, kuten tekemällä suunnitelmia, täyttämällä kalenterin tai yrittämällä ratkaista kaikki huolet kerralla. Rauha voi kuitenkin paremmin löytyä tunteiden, ajatusten ja epävarmuuden sallimisesta, ilman turhaa painetta.
Ensimmäinen askel on olla lempeä itselleen. Vaikka ulkoinen maailma näyttää kaoottiselta, voi luoda itselleen sisäisen turvallisuuden tunteen palaamalla omaan hengitykseen, kehoon ja tähän hetkeen.
Lyhyt rauhoittava harjoitus:
- Istu tai seiso hetki mukavasti.
- Aseta käsi rinnan päälle ja toinen vatsalle.
- Hengitä nenän kautta sisään laskien neljään.
- Pidä hetki tauko.
- Hengitä suun kautta ulos pidempään, laskien kuuteen.
- Toista muutaman minuutin ajan.
Tämä ei välttämättä poista epävarmuutta, mutta se rauhoittaa hermostoa ja voi auttaa tuntemaan olon turvallisemmaksi juuri sillä hetkellä.
Olen itsekin huomannut, että oikein pimeänä tammikuun päivänä tulevaisuus on tuntunut erityisen tukkoiselta. Kun opin pysähtymään ja hengittämään hetken, kuten edellä olevassa harjoituksessa, olo on usein rauhoittunut ja mieli kirkastunut vähitellen.

Pieniä askelia eteenpäin
Epävarmuuden keskellä katse tulevaan ei aina tarkoita suuria suunnitelmia tai suuria päätöksiä. Joskus se tarkoittaa pientä, lempeää liikettä eteenpäin. Se voi tarkoittaa myös pieniä kokeiluja, jotka eivät vaadi täydellisyyttä tai lopullisuutta.
Voisiko kevääseen mahtua jokin uusi, kevyt kokeilu?
Jotain, joka ei vaadi onnistumista tai sitoutumista loppuvuodeksi asti.
Ehkä:
- kävelylenkki uudella reitillä kerran viikossa
- käsillä tekeminen ilman tavoitetta
- ääneen lukeminen itselle
- pieni kirjoitushetki aamulla tai illalla
- musiikki, joka rauhoittaa tai lohduttaa
- kehonhuolto, jooga tai venyttely kotona
- luontohetket ilman puhelinta
- hyväksyvä tutustuminen omiin tunteisiin, ilman tuomitsemista tai kiirettä muuttaa niitä
Nämä ovat pieniä tapoja luoda tilaa ja iloa arkeen. Uusi harrastus ei ole suoritus, vaan tietynlainen turvapaikka. Hetki, jossa levoton maailma on hieman kauempana.
Minulle itselleni erityisesti pienet kävelylenkit luonnossa ja taidepäiväkirjamaalaus ovat tuoneet tilaa ajatuksille silloin, kun mieli on tuntunut ahtaalta.
Lopuksi pieni tulevaisuuteen luotaava mietelause:
”Sinun ei tarvitse nähdä pitkälle… yksi askel kerrallaan riittää ja sumussakin voi kulkea eteenpäin.”
Lähteet:
Virtanen, Oona. 2024. Uskallus unelmoida. Lukiolaisnuorten näkemyksiä tulevaisuudesta ja toivosta epävarmuuden varjossa. Pro gradu -tutkielma. Itä-Suomen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta.
Springer Nature Link. 2024. Continuous worsening of population emotional stress globally: universality and variations. BMC Public Health.
