Valo lisääntyy päivä päivältä, maa sulaa ja luonto herää vähitellen eloon. Linnut palaavat, ensimmäiset vihreät versot työntyvät esiin ja ilma tuntuu kevyemmältä hengittää. Kevät ei tapahdu yhdessä hetkessä, vaan rakentuu pienistä muutoksista, aivan kuten oma jaksamisemmekin.
Huhtikuusta eteenpäin jotain alkaa usein liikahtaa myös arjessa. Kalenteriin ilmestyy merkkejä elämän virtaamisesta: Vappu tuo mukanaan iloa, värejä ja yhdessäoloa, Äitienpäivä kutsuu pysähtymään tärkeiden ihmisten äärelle, ja monelle kevät tarkoittaa lukuvuoden päättymistä, valmistujaisia ja uuden vaiheen alkua. Jotain sulkeutuu, jotta jotain uutta voi alkaa.
Kevään valo vie eteenpäin
Keväässä on eteenpäin vievää energiaa, mutta se ei tarkoita, että kaiken pitäisi tapahtua nopeasti tai kerralla. Päinvastoin. Juuri tässä vaiheessa vuotta voi olla erityisen arvokasta pysähtyä hetkeksi. Kun ympärillä alkaa tapahtua enemmän, oma sisäinen rytmi voi helposti jäädä kuulumattomiin.
Siksi kysymys on yksinkertainen, mutta tärkeä: Mistä minä saan energiaa juuri nyt?
Usein vastaus ei löydy suurista muutoksista, vaan pienistä, arkisista hetkistä. Ehkä huomaat, että lyhyt kävely valoisassa illassa tekee hyvää enemmän kuin ajattelit. Tai että rauhallinen kahvihetki ilman kiirettä tuo yllättävän paljon levollisuutta.
Ehkä saat voimaa siitä, että vaihdat muutaman sanan tutun kanssa, naurat jonkun kanssa tai vain hengität hetken syvemmin raikasta kevätilmaa.
Kuulostele…
Voit kokeilla pysähtyä päivän aikana muutaman kerran ja huomata: mikä tässä hetkessä tuntuu hyvältä? Kun alat kiinnittää huomiota pieniin valonpilkahduksiin, ne alkavat vähitellen vahvistua. Samalla oma olo voi muuttua kevyemmäksi ilman, että mikään on suuresti muuttunut.
Kevät on myös lempeä kutsu tarkistaa suuntaa. Ei kriittisesti, vaan uteliaasti. Mikä arjessasi tukee sinua juuri nyt? Mikä vie voimaa enemmän kuin antaa? Onko jotain, mitä voisit tehdä hieman toisin, ehkä rauhallisemmin, kevyemmin tai vähemmän?
Ehkä riittää, että tunnistat yhden asian, joka lisää hyvinvointiasi. Anna sille hieman enemmän tilaa. Ja vastaavasti yhden asian, josta voisit hellittää, edes vähän.
Keväässä on usein myös keskeneräisyyden tunne. Kaikki on vielä kasvussa: suunnitelmat, ajatukset, ehkä oma jaksaminenkin. Se voi tuntua välillä levottomalta, mutta samalla siinä on jotain hyvin luonnollista. Luontokaan ei kiirehdi kukkaan yhdessä yössä…
Kevään oivallus
Nyt on mahdollisuus katsoa taaksepäin jo kulunutta talvea ja kevättä ja huomata, mitä kaikkea on jo tapahtunut. Ehkä olet jaksanut paremmin kuin alkuvuodesta. Ehkä olet oppinut itsestäsi jotain uutta. Ehkä olet tehnyt pieniä muutoksia, joilla on ollut merkitystä, vaikka et olisi niitä heti huomannutkaan.
Ehkä tämän kevään tärkein oivallus ei ole se, mitä olet saanut aikaan, vaan se, mihin olet pysähtynyt. Mitä olet alkanut kuunnella herkemmin. Missä olet ollut itsellesi vähän lempeämpi.
Kesä on jo lähellä. Se tuo tullessaan oman rytminsä, valonsa ja mahdollisuutensa. Mutta ennen sitä tämä hetki on arvokas sellaisenaan.
Kysymyksiä pohdittavaksi:
– Mitkä hetket ovat tuoneet sinulle voimaa tämän kevään aikana?
– Mitä haluat vaalia ja ottaa mukaasi kohti kesää?
– Mitä voit jättää tähän kevääseen – ilman, että viet sitä enää mukanasi?
Lue myös:
Inhimillinen kestävyys – mitä tapahtuu, kun ihminen ei enää jaksa? – VOIMAPUU
VOIMAPUU 