TEEMA: Terveyttä ja hyvinvointia

28.2.2021.

(Artikkeli sisältää viikoittaiset teemapostaukset tammi-helmikuun ajalta 2021.)

Vuoden aluksi on ajankohtaista ja hyödyllistäkin aloittaa terveys- ja hyvinvointiteemasta. Usein loppuvuosi ja vuodenvaihde ovat hyvin kiireistä ja tavallisesta arjesta poikkeavaa aikaa ja saattaa vaatia pieniä ponnistelujakin päästä jälleen normaaliin päiväjärjestykseen. Tänä vuonna erityisesti korona-pandemia on sekoittanut monen paluuta normaalirutiineihin.

Vuoden alussa alkavat yleensä hyvinvointistartit, kuntosalitreenit, jumppakerhot ym. Tämän vuoden tammikuu on käynnistynyt aivan toisin. Esimerkiksi monet vapaaopistojen liikuntaryhmät eivät ole alkaneet lainkaan, kuntosalit pitävät vaihtelevasti ovensa auki jne. Mutta onneksi kaikesta huolimatta voi aina tehdä jotain oman hyvinvointinsa eteen. Ja hyvinvointihan ei ole pelkästään liikuntaa, vaikka liikunta onkin keskeisiä terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä.

Miten edistää omaa hyvinvointia?

Katsoin tapani mukaan tänään Aamu TV:tä ja kuin tilauksesta juuri tähän päivään sopiva hyvinvointiuutinen pompsahti ruutuun. Tunnettu uutisankkuri Ripsa Koskinen-Papunen oli haastattelussa uuden hyvinvointivalmentajan tutkintonsa ja kirjansa ”Ripsaus parempaa elämää” tiimoilta. Aivan kuin vaivihkaa hän oli toimittajan työnsä ohella opiskellut personal traineriksi sekä hyvinvointi – ja ravintovalmentajaksi.

Miten sitten kohentaa hyvinvointiaan, kysyi toimittaja toimittajalta. Tähän Ripsa antoi mielestäni todella selkeän neuvon. Ensin kannattaa hiukan haarukoida omaa elämäänsä, mihin elämänalueeseen on itse tyytyväinen, mihin taas toivoo muutosta ja minkä verran. Kyse on nimenomaan omasta tyytyväisyydestä omaan elämään, ei ulkopuolisten ihmisten mielipiteistä.

Eri elämänalueita, työ, ihmissuhteet, terveys, liikunta, ravinto, nukkuminen, harrastukset ym. voi arvioida vaikkapa asteikolla 1-10. Jokaiselle elämänalueelle annetaan numero. Kun on löytänyt asiat, joihin toivoo parannusta, on hyvä hiukan suunnitella, minkälaisia muutoksia ja missä tahdissa niitä haluaa tehdä.

Jo hyvin pieniltäkin tuntuvat muutokset ovat merkityksellisiä. Jo muutamat lisäaskeleet tuovat lisää hyvinvointia. Esimerkiksi kerrostalossa asuva voi kävellä portaat alas tai ylös, eikä käyttää hissiä, ellei ole suuria kantamuksia. Siivouksen voi ottaa kuntotreeninä jne. Liian isoja palasia ei kannata kerralla hamuta, koska nimenomaan pienten onnistumisen kokemusten kautta tavoitteet ovat saavutettavissa.

Mitään uutta ja mullistavaa ei em. ohjeissa ole, mutta jokaisella valmentajalla on oma tapansa esittää asiat ja antaa ohjausta. Ripsa Koskinen-Papusen tapa esittää nuo asiat oli hyvin asiallinen ja kannustava. Ripsaus parempaa elämää -kirjaan olisikin mukava tutustua. Kirja on saatavana myös e-kirjana ja äänikirjana.

Lisätietoa…

Uutisankkuri palasi keski-ikäisenä koulunpenkille ja yllättyi – Ripsa Koskinen-Papunen: ”En hävinnytkään nuoremmilleni”

Motivoi itsesi liikkeelle – tee liikuntasuunnitelma


Etätyössä voi kokea apatiaa tai työnimua.
Photo by Anastasia Shuraeva on Pexels.com

Etätyöapatiaa…

Viime viikolla törmäsin aiheeseen: etätyöapatia. Aiheesta puhui tutkimusprofessori Jari Hakanen työterveyslaitokselta. Etätyöapatia on tullut ajankohtaiseksi koronaepidemian aikana, kun moni työntekijä on siirtynyt tekemään työtään kotioloissa.

Tosin etätyötä on joissakin ammateissa tehty lähes aina, mutta yleensä se on tapahtunut työntekijän omasta halusta. Nyt etätyöstä on kadonnut innostuksen huuma, kun se on osin muuttunut pakolliseksi.

Kaikki eivät suinkaan koe apatiaa työskennellessään kotona, mutta monet kokevat. Etätyöapatia ilmenee tylsistymisenä, huonona työmotivaationa, inspiraation puutteena ja työn merkitys vähenee. Työn tekemisen innostus on laantunut, kun muut ihmiset ja työpaikan virikkeet puuttuvat.

Osa on voinut työskennellä välillä työpaikalla ja välillä kotoa käsin. Tällainen vaihtoehto on tuntunut mielekkäämmältä. Monille perheellisille työskentely kotona on saattanut tuntua myös helpottavalta. Työimu on jopa noussut ja työssä jaksaminen parantunut.

Näin varsinkin silloin, kun esimerkiksi lapset ovat päiväkodissa tai koulussa. Päivä ei muodostu yhtä hektiseksi, kuin normaaliarjessa, jolloin työhön lähteminen tapahtuu tiettyyn aikaan ja esimerkiksi lapset on ehdittävä viedä sitä ennen hoitoon. Stressiperäiset sairaudetkin ovat vähentyneet tänä aikana, kun työntekijät ovat olleet etätöissä.

Eniten etätyöstä ovat kärsineet perheettömät ja yksinasuvat, joille työpaikan ihmissuhteet ovat muodostuneet erityisen tärkeiksi. Myös ihmisen persoonallisuus vaikuttaa. Monet omissa oloissaan viihtyvät introvertit eivät koe etätyön tekemistä siinä määrin ongelmalliseksi kuin esimerkiksi hyvin ulospäin suuntautuneet ekstrovertit.

Itse huomaan lukeutuvani noihin introvertteihin, jotka jopa nauttivat siitä, että voivat työskennellä omassa tahdissaan ja omassa rauhassaan.

Oletko sinä tehnyt etätöitä?

Lue lisää:

Etätyö on tullut jäädäkseen?


Carpe diem, tartu hetkeen, Voimapuu

Carpe diem – tartu hetkeen!

Silmääni sattui filosofi Frank Martelan ajatuksia siitä, kuinka koronaepidemia on vaikuttanut ihmisten kykyyn olla spontaaneja ja toimia spontaanisti.

Erilaiset kriisit vaikuttavat usein niin, että ihminen joutuu miettimään asioita uudelta kannalta ja ehkä myös uskaltautuu heittäytymään ja tarttumaan hetkeen. Esimerkiksi koronaepidemia on saanut ihmiset herkemmäksi kokeilemaan uutta ja katsomaan asioita uudesta näkökulmasta. Virus on laittanut arjen järjestyksen uusiksi eikä monikaan ole voinut tehdä asioita juuri niin kuin tavallisesti tekisi.

Monien ihmisten elämä on ns. normaalioloissa hyvin hektistä ja äärimmäisen suunnitelmallista, mikä on omiaan tappamaan luovuuden ja spontaaniuden. Martela arvioi, että jos elämä on liian suunnitelmallista, voi olla, että elämä itsessään lipuu vähän ohi. Täysin spontaanikaan tapa elää ei kuitenkaan välttämättä ole hyvä. Olisi hyvä löytää tasapaino spontaaniuden ja suunnitelmallisuuden välille.

Asioiden jatkuva analysoiminen ja vatvominen saattaa johtaa siihen, että tilaisuuksia menee elämässä ohi, kun asioihin ei uskalla tarttua spontaanisti… Myös persoonallisuus vaikuttaa. Toiset ovat luonnostaan spontaaneja ja tarttuvat tilanteisiin nopeasti, toiset taas huomattavasti varauksellisempia ja harkitsevaisempia.

Myös olosuhteet ja ylipäätään elämäntilanne vaikuttaa siihen, kuinka spontaanisti uskaltaa tarttua eteen tuleviin tilaisuuksiin. Lisäksi oman turvallisuudentunteen tulee olla riittävä hyvällä tasolla, jotta uskaltaa heittäytyä.

Huomaan kyllä itsessäni tuota asioiden vatvomisen ja analysoimisen vikaa. Kuinkahan monta hyvää ideaa ja tilaisuutta onkaan elämän aikana mennyt ohi, kun asioita on pitänyt analysoida ja harkita oikein perin pohjin…ja varautua kaikkiin mahdollisiin vaihtoehtoihin, erityisesti sieltä huonoimmasta päästä.

Olisi hienoa, jos voisi keskittyä vain tähän hetkeen ja ajatella, että huominen pitää kyllä huolen itsestään. Täytyypä harjoitella…

Mitä mieltä sinä olet … varautuako kaikkeen vaiko heittäytyä ja tarttua hetkeen?

Villasukat, villasukkajuoksua, Voimapuu

Villasukkajuoksua!

Tämä YLE:n terveysliikuntauutinen on pakko jakaa… Enää ei siis tarvitse hankkia talvilenkkareita, eikä varmaan ylipäätään ollenkaan lenkkareita tai muita juoksutossuja saati lumikenkiä … Talviselle juoksulenkille vain villasukat jalkaan ja menoksi!

Mitä ihmettä! En ollut uskoa silmiäni… .

Lumi ja pakkanen eivät pysäytä paljasjalkajuoksijaa, kun avuksi otetaan villasukat. ”Villasukkajuoksu on hauskaa, halpaa ja terveellistä”, lukee uutisen otsikkotekstissä. Villasukkajuoksu on paljasjalkajuoksun talvimuoto. Lumi ja villasukka pehmentävät askellusta.

Paras sukkajuoksukeli on puuterihanki, ilman lämpötila noin -5 astetta tai sen alle. Oikeaoppinen sukkajuoksutekniikka mukailee jalan luonnollista askellusta…

Kun juoksee töihin villasukilla, voi käyttää huomattavasti enemmän jalan pieniä lihaksia ja niveliä kuin kenkiä käytettäessä. Lisäksi keskivartalolihakset saavat harjoitusta. Parasta on juosta umpihangessa, silloin saa kunnon treenin.

Muista kuitenkin aloittaa maltilla, jos et ole tottunut paljasjalkajuoksuun. Välillä voi hyvin myös kävellä!

No niin… täytyy sanoa, että en ole koskaan kuullutkaan moisesta. Ja todellakin, juoksusukkiahan voi neuloa itse. Tulevat todennäköisesti huomattavasti edullisemmiksi kuin viimeistä huutoa olevat juoksulenkkarit…

Katso tästä ohjevideo

Tuleeko villasukkajuoksusta uusi talven hittilaji?

Tästä linkistä lisätietoa.


Työssäjaksaminen - miksi se on niin vaikeaa?

Työn kuormittavuus

Luin viimeisintä Tehy -lehteä ja huomasin lyhyen artikkelin työn kuormittavuuteen liittyen. Selvityksiä on aivan äskettäin tehty työn kuormittavuuteen liittyen mm. hoitotyön osalta. Mitään uutta ei varsinaisesti tullut esille… Hoitotyöntekijät kokevat työnsä edelleen palkitsevaksi, mutta aliarvostetuksi. Tyytymättömyys työoloihin ja palkkaukseen on tosin kasvanut.

Työn kuormittavuus voidaan jakaa kahteen osaan, fyysiseen ja psyykkiseen (henkiseen) kuormittavuuteen. Fyysistä kuormitusta aiheuttavat hankalat työasennot, käsin tehtävät nostot, toistot ja näyttöpäätetyö. Myös melu, ilman epäpuhtaudet, lämpötila ja kemikaaleille altistuminen lisäävät fyysistä kuormittavuutta.

Psyykkinen /henkinen kuormittavuus taas voi muodostua liian helpoista työtehtävistä tai liian vaativista töistä. Työtä voi olla liikaa tai liian vähän. Myös sosiaalinen ympäristö tai sen puute voivat aiheuttaa kuormitusta. Voidaan puhua psykososiaalisesta kuormituksesta. Nykyisin esimerkiksi kieli voi aiheuttaa psyykkistä kuormitusta. Työkielenä voi olla jokin muu kuin äidinkieli.

Työ- ja elinkeinoministeriön työolobarometrin mukaan erityisesti henkinen kuormitus työssä on kasvanut ja yleisintä se on 35–54-vuotiailla (65 %). Mutta varsinkin alle 35-vuotiailla kokemus työn henkisestä kuormittavuudesta on yleistynyt koko 2000-luvun ajan.

Kuormitusvaaka

Työpaikan kuormitustekijöitä ei voida kokonaan poistaa, koska ihmiset kokevat asioita eri tavoin, heillä on erilaisia taitoja ja he ovat eri elämän vaiheissa. Kuormitustekijöitä voidaan kuitenkin hallita ja vähentää.

Tehyn artikkelin yhteydessä ”Hyvä käytäntö” -palstalla esiteltiin Kuormitusvaaka – nimistä verkkopalvelua. Palvelua ja työkalua voi käyttää arvioinnin apuvälineenä, kun haluaa arvioida oman työnsä kuormittavuutta. Työkalu on Työturvallisuuskeskuksen (TTK) kehittämä.

Kuormitusvaaka tuottaa tietoa työntekijän kuormituksen kokonaistilanteesta. Se toimii työkuormituksen ja voimavarojen ennakoinnin ja seurannan välineenä. Kuormitusvaaka on maksuton sovellus, joka toimii mobiililaitteella ja selaimella. Sovelluksen käytössä on kaksi vaihtoehtoa: käyttäjä voi arvioida omaa tilannettaan itsenäisesti tai arviointi voidaan tehdä keskustellen työnantajan kanssa…

Lue lisää: Kuormitusvaaka

somejumi. Voimapuu
Photo by Pexels.com

Emännän kyhmy ja somejumi

Törmäsin netissä ”emännän kyhmyyn”. Enpä ollut aikaisemmin kuullutkaan moisesta. Huomannut kyllä olen tuollaisen kyhmynpoikasen omassa niskassanikin. Eipä ihme… istunhan tietokoneella päivittäin useita tunteja. Selvisi siis sekin, mikä kyhmy on ja mistä se johtuu.

Emännän kyhmyksi sanotaan yläselän ja niskan liitoskohdassa erottuvaa pullistumaa. Se on fysioterapeutin mukaan merkki siitä, että kaula- ja rintarangan sekä olkapäiden liikkuvuus on huono. Kyhmy aiheutuu vuosien etukumarasta asennosta esimerkiksi käsitöiden tai tietokoneen ääressä. Aineenvaihdunta huononee, jolloin tälle alueelle kertyy rasvaa. Jäin pohdiskelemaan, voivatko miehet saada isännän kyhmyn?? Siitä ei puhuttu mitään…

Tässä fysioterapeutin ohje kyhmyn poistamiseksi: Näin pääset eroon emännän kyhmystä | Hyvä Terveys (hyvaterveys.fi)

Somejumi

Toinen yleinen ongelma on somejumi (someniska), josta minulla myös on kokemusta. Kyse on ryhdin muuttumisesta kumaraksi ja niskakivuista, joiden on arveltu aiheutuvan runsaasta kännykän käytöstä.

Tästäkin on nyt uutta tutkimustietoa, joka kumoaa edellistä väitettä. Tutkijoiden mukaan someniska on enemmän myytti kuin fakta. Kännykällä on kyllä välillinen yhteys niskakipuihin, mutta niskakivut eivät yksistään aiheutuisikaan kännykästä eikä huonosta asennosta sitä käytettäessä.

Vaikka lopettaisimme kännykän käytön, niskakivut eivät välttämättä häviä minnekään. Selkäliiton selkäkanava.fi kertoo, että tutkimuksessa on löydetty yhteys ainoastaan älylaitteiden käytön ja jo olemassa olevien niskakipujen välillä. Ne henkilöt, jotka kärsivät niskakivuista jo ennen tutkimusta, kärsivät niskakivuista myös sen jälkeen.

Niskakipujen ydinsyy ei siis ehkä olekaan kännykkä, vaan kivut ovat oire jostakin muusta kuin fyysisestä kuormituksesta. Stressi, masennus, ahdistus ja perimäkin voivat olla niskakipujen syitä. Unihäiriöt voivat myös aiheuttaa niskakipuilua, siksi onkin hyvä muistaa, että älylaitteiden käyttö illalla vaikeuttaa nukahtamista…

Lue lisää aiheesta: Aiheuttaako älylaitteiden käyttö niskakipuja? | Selkäkanava (selkakanava.fi)